Teksti: Mari Vehmanen
Ammattikoripalloilija Osku Heinonen on oppinut kokeilujen kautta oman tapansa annostella insuliinia ja tankata hiilareita pelipäivinä. Hänen mielestään diabetes ei ole urheilu-uran hidaste.
Yhdestä Osku Heinosen koripallounelmasta tuli totta viime syksynä: hän siirtyi syntymäkaupungistaan Tampereelta Kouvolan Kouvoihin ja pelaa nyt ensimmäistä kauttaan täysammattilaisena.
– On hienoa saada keskittyä yksinomaan koripalloon, ja toivon tämän näkyvän omassa kehityksessänikin. En mieti vielä uran seuraavia siirtoja, vaan nyt tavoitteena on auttaa Kouvoja SM-kullan uusimisessa, Osku sanoo.
Alle yksivuotiaana tyypin 1 diabetekseen sairastunut Osku aloitti koripalloilun jo ennen kouluikää. Muina harrastuksina koriksen rinnalla kulkivat pitkään salibandy ja jalkapallo.
Valinta täytyi tehdä yläasteiässä, kun aika ei enää riittänyt usean lajin treenaamiseen.
– Koripallossa pärjäsin parhaiten, ja se taisi ratkaista valinnan, hän kertoo.
Diabetes ei lapsuudessakaan koskaan haitannut Oskun täysipainoista osallistumista harjoituksiin, turnauksiin ja leireille.
– Ihan pienenä vanhemmat tietysti huolehtivat pistämisistä ja syömisistä. Treeneissä he eivät olleet vahtimassa verensokereita, mutta pelireissuille lähdettiin koko perheen voimin. Olin kai suunnilleen 12-vuotias, kun vastuu diabeteksen hoidosta sitten siirtyi minulle itselleni, Osku muistelee.
Monipistoshoito sopii
Kaikki joukkuekaverit ja valmentajat ovat tienneet Oskun diabeteksesta. Sairaus ei ole hänen mukaansa aiheuttanut ylimääräistä ihmettelyä tai liiallista varomista.
– Suhtautuminen on aina ollut tosi mutkatonta ja asiallista. Jos olen joskus ollut vähän naama kalpeana, joku on saattanut huikata, että onko kaikki ok. Muuten sairaudesta ei ole koskaan tarvinnut tehdä numeroa.
Osku arvioikin, ettei diabeteksesta ole ollut minkäänlaista haittaa pelaajauralla. Toiseen suuntaan vaikutus on sen sijaan ollut erittäin positiivinen: urheilijan säännölliset elämäntavat ovat auttaneet pitämään diabeteksen hoitotasapainon hyvänä.
– Jokaisen kilpaurheilijan täytyy syödä järkevästi, levätä riittävästi ja pitää muutenkin kropastaan huolta. Kaikki tämä sopii diabeetikolle erinomaisesti, Osku sanoo.
Hoitomuodoksi on kokeilujen kautta valikoitunut monipistoshoito. Esimerkiksi insuliinipumppu ei oikein pysy paikoillaan koripallon kaltaisessa intensiivisessä joukkuelajissa, johon kuuluu paljon kontakteja ja kamppailuja pallosta.
Omat aktiiviurheilijan hoitorutiinit ovat löytyneet vähitellen yritysten ja erehdysten kautta. Osku kertoo, että vakava hypo ei ole koskaan yllättänyt treeneissä tai pelissä.
– Silloin tällöin verensokeri pääsee vähän matalaksi, mutta tilanteen on aina saanut korjattua mehulla tai banaanilla.
Verensokeri ylös ennen peliä
Kaikkein eniten kokeiluja ja omien rutiinien hiomista ovat Oskun mukaan vaatineet varsinaiset pelipäivät. Kamppaileminen sarjapisteistä nostaa adrenaliinia ja vaikuttaa siksi verensokeriin toisin kuin arkinen harjoittelu oman joukkueen kesken.
Lisäksi insuliinien ja hiilihydraattien laskemista mutkistaa se, että omaa tarkkaa peliaikaa tai ottelun kulkua on mahdoton tietää ennalta.
– Jokaisen diabetesta sairastavan urheilijan pitää luoda peli- tai kisapäiviin oma kaavansa. Nyt Kouvoissa minulla on ensimmäistä kertaa joukkuekaverina toinen diabeetikko, ja hän valmistautuu matseihin aivan eri tavalla kuin minä, Osku Heinonen painottaa.
Itselleen parhaaksi tavaksi hän on huomannut nostaa juuri ennen pelin alkamista verensokerin varsin korkeaksi: jopa lukemaan 15 mmol/l.
– Se kuulostaa isolta, mutta pelin aikana verensokeri laskee sopivalle tasolle. Vaihtopenkillä en mittaile verensokeria tai tankkaa hiilareita vaan keskityn seuraamaan matsia, mutta erätauolla saatan tarkistaa verensokerin ja ottaa tarvittaessa banaanin tai urheilujuomaa, Osku kertoo.
Vaikeinta hänen mielestään on välttää verensokerin laskua ottelua seuraavana yönä.
– Vaikka pian pelin jälkeen verensokeri on usein koholla adrenaliinin vaikutuksesta, tilanteeseen ei kannata reagoida ottamalla liikaa insuliinia. Muuten yöstä tulee hankala.
Samasta syystä Osku kertoo välttävänsä kovin aikaista nukkumaanmenoa pelipäivän iltana. Näin hän ehtii mitata verensokerin viimeisen kerran vielä vähän ennen puoltayötä.
– Kukin tekee tyylillään, ja tämä toimii minulla, hän korostaa.
Muista välipalat
Osku Heinosen tärkeimmät vinkit urheileville diabeetikkolapsille ja -nuorille ja heidän vanhemmilleen ovat:
- Kovaakaan harjoittelua ei tarvitse pelätä tai välttää. Päinvastoin, urheileminen auttaa diabeteksen omahoidossa.
- Kerro sairaudesta avoimesti joukkueessa. Valmentajien ja huoltajien on hyvä tietää muutama perusasia ‒ esimerkiksi mistä huomaa verensokerin laskun ja miten siihen kannattaa reagoida.
- Välipaloja pitää olla aina mukana treenikassissa.
- Muista mittailla verensokeria riittävän usein.
- Etsi omat rutiinisi. Jokaisen diabetes on erilainen.
Osku Heinonen
- 24-vuotias koripalloilija
- Tampereen Pyrinnön kasvatti, siirtyi viime vuonna Kouvolan Kouvoihin
- voittanut miesten Suomen mestaruuden Pyrinnössä 2014, valittu vuoden pelaajaksi sekä A- että B-nuorten SM-sarjoissa
- pelannut myös juniorimaajoukkueissa
Osku kertoo pelipäivästään
- Peliä edeltävänä iltana verensokerin olisi hyvä olla noin 7 mmol/l.
- Herättyäni syön ison aamupalan: puuroa, rahkaa ja ehkä munakokkelia. Aamiaisen jälkeen verensokeri on 5‒10 mmol/l.
- Joukkue tekee kevyen aamutreenin.
- Nautin lounaan aikaisin, noin kello 13‒14. Lounaalla pyrin syömään jotakin hiilihydraattipitoista, kuten pastaa.
- Otan päiväunet.
- Välipalalla pyrin jo nostamaan verensokerin yli 10:een mmol/l.
- Ennen peliä mittaan verensokerin 20 minuutin välein. Verensokeri saa nousta jopa 15:een mmol/l.
- Pelin jälkeen otan pari yksikköä insuliinia ja syön jotain pientä.
- Iltaruoka on proteiinipitoinen, esimerkiksi kanaa lisukkeineen.
- Ennen nukkumaanmenoa verensokerin olisi hyvä taas olla ainakin 7 mmol/l.
