Teksti: Helena Hyvärinen
Menetettyjen hampaiden korvaaminen implanteilla on yleistynyt vauhdilla viimeisten 30 vuoden aikana. Iensairauksiin erikoistunut professori Tellervo Tervonen muistuttaa, että implanttihoito vaatii aina tarkkaa harkintaa.
Hampaiden implanttihoitojen avulla on pystytty hoitamaan muun muassa purentaan ja estetiikkaan liittyviä ongelmia. Oulun yliopiston professori Tellervo Tervonen korostaa, että implanttihoitoihin saattaa liittyä myös ongelmia, ja siksi hoitoihin ei pidä mennä suin päin.
– Parhaan hoitotuloksen takaavat hyvän suuhygienian lisäksi terveet omat hampaat, hyvä yleisterveys ja tupakoimattomuus. Diabeetikkokin voi hakeutua implanttihoitoon, jos sairaus on hyvässä tasapainossa, ja suuhygieniasta huolehtiminen kuuluu päivärutiineihin, Tervonen sanoo.
Tervonen suhtautuu implanttihoitoihin varauksella, koska hän on nähnyt implantteihin liittyviä tulehduksia. Implantteihin voi iskeä ympäröivän pehmytkudoksen tulehdus, joka muistuttaa luonnonhampaiden ientulehdusta. Tulehdus paranee tehostamalla suuhygieniaa ja puhdistuttamalla implantin pinnat suuhygienistillä tai hammaslääkärillä.
Kun pehmytkudostulehdus etenee syvemmälle alkaa implanttia kiinnittävää luuta tuhoutua kuten luonnonhampaiden parodontiitissa eli kiinnityskudossairaudessa. Hoitamattomana tämä johtaa implantin tai hampaan liikkumiseen ja irtoamiseen.
Implanttihoito vaatii erikoisosaamista
Hammaslääkärin tehtävä on arvioida, mikä on paras hoitovaihtoehto hänen vastaanotolleen tulleelle potilaalle. Luonnonhampaat tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää ja hoitaa terveiksi, sillä potilaan omien hampaiden hoidolla on pääsääntöisesti implanttihoitoa parempi ennuste.
– Jos hampaistossa on aukkoja tai hammaskaari on lyhentynyt, hammaslääkäri arvioi, tuleeko puuttuvat hampaat korvata, ja ehdottaa sopivan hoitovaihtoehdon. Kyseeseen voi tulla implantin sijaan hampaiden korvaaminen sillalla tai irtoproteesilla, Tervonen kuvailee.
Implanttihoidon aloittamisen ajankohtaan vaikuttavat useat tekijät.
Implantin voi laittaa samalla kertaa, kun hammas poistetaan. Implantti voidaan myös laittaa viivästetysti, kun poistetun hampaan alueen kudokset ovat alkaneet parantua tai vasta kun hampaan poistokuoppa on täyttynyt luulla.
Implanttihoidon onnistumisen kannalta ratkaisevaa on hammaslääkärin ammattitaito ja kokemus. Hyvä hoitoennuste edellyttää myös, että potilaan suu on kaikin puolin terve.
– Useimmat yleishammaslääkärit lähettävät potilaan erikoishammaslääkärille, yleensä proteetikolle tai kokeneelle kollegalle, joka arvioi eri hoitovaihtoehtoja. Implanttihoito on kallista, joten potilas saa miettimisaikaa, Tervonen kertoo.
Jos potilas päätyy yhdessä hammaslääkärin kanssa implanttihoitoon, keinojuuret istutetaan kirurgisesti. Tavallisinta on, että implantteihin rakennetaan kruunu tai silta, kun paraneminen on kestänyt muutaman kuukauden.
Kun implanttihoidosta ovat vastanneet erikoishammaslääkärit, potilas palaa yleensä sen jälkeen vakituiselle hammaslääkärilleen, joka huolehtii implanttien ylläpitohoidosta ja varmistaa näin hoidon onnistumisen.
Ylläpitohoito avainasemassa
Tellervo Tervonen on seurannut työssään implanttihoitojen onnistumista pitkällä tähtäimellä. Hän on todennut, että ilmenneiden ongelmien taustalta löytyy usein informaation puute: potilaalle ei ole kerrottu hoidon riskeistä eikä ylläpitohoidon tärkeydestä.
– Valtaosa hammaslääkäreistä pohtii näitä kysymyksiä potilaan kanssa. Näin potilas saa tietää, että komplikaatioita on mahdollista välttää huolellisella hoidolla, Tervonen kertoo.
Ylläpitohoidossa tarvitaan potilaan oman hyvän suuhygienian lisäksi ammattilaisen apua.
– Hammaslääkärin tai suuhygienistin tulee mitata implanttitaskut tulehdustilanteen kartoittamiseksi ja puhdistaa määrävälein implanttien pinnat. Puhdistuksen tarkoituksena on poistaa implanttipinnoilta ja ientaskusta bakteerimassa.
– Mitä vanhempaa ja runsaampaa bakteerimassa on, sitä enemmän se sisältää tulehduksia aiheuttavia bakteerilajeja, Tervonen huomauttaa.
Ammattilaisen tehtävä on ohjata potilaita kädestä pitäen implanttien puhdistukseen ja varmistaa, että potilaalla on sellaiset kotihoitovälineet, joilla implantit saa pidettyä puhtaina.
– Niitä ovat sähköhammasharja, erilaiset hammaslangat, väliharjat ja harjatikku, Tervonen luettelee.
Paha plakki
Implanttihoidon riskitekijöitä ovat esimerkiksi runsas tupakointi, huonossa tasapainossa oleva diabetes ja huono suuhygienia, jolloin kudokset tulehtuvat herkästi. Ongelmia voi aiheuttaa myös kudosten huono plakinsietokyky, eli alttius kudoksen tulehtumiseen.
Hammaslääkäri arvioi tulehdusalttiutta tarkastelemalla plakin määrän suhdetta tulehduksen vaikeusasteeseen. Joillakin ihmisillä jo pieni määrä plakkia saa aikaan tulehduksen sekä luonnonhampaissa että implanteissa, kun taas toiset sietävät plakkia paremmin.
Mikä hammasimplantti?
Hammasimplanteilla tarkoitetaan leukaluuhun istutettuja keinojuuria, jotka on valmistettu tavallisimmin titaanista. Keinojuurten päälle on mahdollista rakentaa kruunuja, siltoja ja implanttikiinnitteisiä irtoproteeseja.
Implanttihoidossa voidaan korvata yksi ainoa hammas tai useita hampaita, jolloin täysin hampaatonkin leuka saadaan purentakykyiseksi.
