Teksti: Diabeteshoitaja Eija Sampolahti, Diabetesliitto
HbA1c eli sokerihemoglobiini kuvastaa pitkäaikaista verensokeritasoa. HbA1c kertoo, kuinka paljon glukoosia eli sokeria on keskimäärin kiinnittynyt veren punasolujen hemoglobiiniin edellisen 6–8 viikon aikana.
Terveellä henkilöllä HbA1c on alle 42 millimoolia moolissa (mmol/mol) ja diabeteksen esivaiheessa 42–48 mmol/mol. Diabeteksen diagnoosirajana pidetään arvoa 48 mmol/mol.
Diabetesta sairastavalla yleinen HbA1c:n Käypä hoito -tavoite on alle 53 mmol/mol. Yksilöllinen tavoite määritellään ottamalla huomioon muun muassa sairastamisaika, käytössä oleva hoito ja hypoglykemiaherkkyys sekä ikä ja toimintakyky.
HbA1c ei ole verensokerin keskiarvo, eikä se kerro verensokerin vaihtelusta päivän aikana. Sen määritystä käytetään hoidon arvioinnissa yhdessä verensokerin omamittausten kanssa. Jos HbA1c on pidempiaikaisesti korkeampi kuin oma tavoite, tihennetyllä verensokerin omaseurannalla selvitetään, mihin aikaan päivästä verensokeri nousee liikaa.
HbA1c tutkitaan yleensä 3–6 kuukauden välein. Sokerin kiinnittyminen sekä punasolujen elinikä ja määrä vaihtelevat, joten tulos tulkitaan yksilöllisesti. Kun HbA1c on korkea, diabeteksen lisäsairauksien riski on kohonnut, sillä sokeri tarttuu hemoglobiinin tapaan myös muihin kehon valkuaisaineisiin.
Aikaisemmin kokeen tulos ilmoitettiin prosentteina, mutta vuodesta 2010 alkaen mmol/mol -arvoina yhteisen kansainvälisen järjestelmän mukaisesti. Vanhoista HbA1c:n prosenttiarvoista luovuttiin kokonaan tämän vuoden alussa. Muunnostaulukosta ilmenee HbA1c:n mmol/mol ja prosenttien vastaavuus.
