Ykköstyypin diabeteksen lääkehoito laajenee

220
Kuvat: Karoliina Pertamo

Teksti: Pirkko Tuominen

Matala verensokeri ja paino-ongelmat aiheuttavat haasteita monille tyypin 1 diabeetikoille.
Apua voi löytyä insuliinipumppuhoidosta, uusista insuliineista tai muiden diabetestyyppien hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä. 

Tyypin 1 diabeetikoiden yleisin hoitomuoto on monipistoshoito, jossa pistetään perusinsuliinia 1–2 kertaa päivässä ja ateriainsuliinia aterioiden yhteydessä ruuan hiilihydraattimäärän, ateriaa edeltävän verensokeriarvon ja mahdollisen liikunnan mukaan.

– Tällä hetkellä käytetään selkeästi eniten perusinsuliineja Lantusta ja Levemiriä yhdistettynä ateriainsuliiniin Humalogiin, NovoRapidiin tai Apidraan, erikoislääkäri Merja Laine kertoo.

Diabetesta sairastavat opetetaan itse säätämään insuliiniannokset sopiviksi. Hiilihydraattien laskeminen on helppo oppia, mutta liikunnan, stressin tai naisilla kuukautiskierron vaikutuksen arviointi insuliinintarpeeseen on hankalaa.

– Moni käyttää samaa annosta päivästä toiseen, vaikka harva syö ja liikkuu samalla tavalla joka päivä, Laine huomauttaa.

Perusinsuliinin osuus insuliinien vuorokautisesta kokonaisannoksesta on usein liian suuri. Jos perusinsuliinia pistää liikaa, se altistaa liialliselle verensokerin laskulle ja painonnousulle.  Moni diabeetikko pelkääkin, että verensokeri laskee liian alas päivällä töissä tai yöllä unen aikana.

Insuliinipumppuhoito helpottaa hyvän tasapainon ylläpitämistä.

– Pumppuhoidossa pikainsuliinia menee ihon alle yksilöllisesti säädetyn tarpeen mukaan ympäri vuorokauden, ja aterioiden vaatima lisäinsuliini otetaan nappia painamalla tai kaukosäätimellä, Laine kuvailee.

Pumppuhoito on joustavin tapa annostella insuliinia, sillä sen avulla on mahdollista matkia terveen haiman toimintaa. Hoitomuoto edellyttää diabeetikolta huolellisuutta, motivaatiota perehtyä pumpun tekniikkaan sekä verensokerin säännöllistä seurantaa.

Helpotusta öiseen hypoglykemiaan

Verensokerin liian matalia arvoja voidaan vähentää uusilla pitkävaikutteisilla perusinsuliineilla, degludec-insuliinilla (Tresiballa) ja glargin300-insuliinilla (Toujeolla). Molempia pistetään kerran vuorokaudessa mihin aikaan tahansa, mutta mieluiten samaan aikaan joka päivä. Lisäksi tarvitaan ateriainsuliinia kattamaan syömisen aikaansaama insuliinintarve.

pien– Uusien insuliinien etuja ovat pitkä, tasainen vaikutusaika ja vähäinen imeytymisen vaihtelu. Ne sopivat erityisen hyvin diabeetikoille, jotka ovat herkkiä yöllisille verensokerin laskuille, Merja Laine luonnehtii.

Tresibaa on saatavana esitäytetyssä kynässä kahta eri vahvuutta: 100 yksikköä ja 200 yksikköä millilitrassa. Myös Toujeo-insuliinia myydään esitäytetyssä kynässä. Sen vahvuus 300 yksikköä millilitrassa on kolminkertainen glargiini-insuliiniin (Lantukseen) verrattuna.

Tresiba on ollut joulukuun alusta lähtien rajoitetusti erityiskorvattava, eli se korvataan sataprosenttisesti muiden insuliinien tavoin. Korvattavuuden voi saada aikuinen tyypin 1 diabeetikko, jolla esiintyy toistuvia yöllisiä hypoglykemioita muiden insuliinihoitojen aikana. Edellytyksenä on myös, että potilaan hoitotasapainon voidaan osoittaa paranevan ja yöllisten hypoglykemioiden vähenevän Tresiba-hoidon aikana. Korvauksen saamiseksi tarvitaan erikoislääkärin B-lausunto.

Toujeo-insuliinille on haettu erityiskorvattavuutta, ja vastaus saataneen lähiaikoina.

Uusien insuliinien kalliin hinnan takia niiden käyttäjien määrä on pysynyt pienenä. Esimerkiksi Tresibaa käyttää Suomessa muutama sata diabeetikkoa.

Myös 1–2 viikon mittaisesta glukoosisensoroinnista eli jatkuvasta verensokerin seurannasta on usein apua verensokerin hallinnassa. Ihonalaiseen kudokseen asennettu sensori mittaa rasvakudoksen sokeripitoisuutta ja välittää siitä langattomasti tiedon monitoriin muutaman minuutin välein. Verensokerin päivittäisestä vaihtelusta voi näin saada tarkan käsitysksen.

– Kudossokerin seurannan avulla etsitään erityisesti toistuvia liian korkeita tai liian matalia verensokeriarvoja, jotta insuliiniannoksia osattaisiin säätää sopivammiksi. Usein diabeetikko rohkaistuu sensoroinnin jälkeen tekemään muutoksia insuliinin annosteluunsa: pistämään riittävästi ateriainsuliinia ja vähentämään perusinsuliinia, Laine kertoo.

Metformiinia insuliinin ohella

Liian suuri perusinsuliinin annos suhteessa ateriainsuliiniin johtaa usein siihen, että diabeetikko joutuu tankkaamaan ylimääräistä ruokaa matalien verensokeriarvojen takia. Tämä voi altistaa paino-ongelmille.

Perusinsuliinin annosta  ja tarvetta sen muuttamiseen kannattaa pysähtyä miettimään ainakin kerran vuodessa.  Jos paino nousee ja perusinsuliinin annos on jatkuvasti kasvanut, sen määrää voi olla tarpeen vähentää reippaastikin.

Yli 16-vuotiaista tyypin 1 diabeetikoista 30 prosenttia on ylipainoisia, ja heillä on metabolisen oireyhtymän piirteitä.

– Ylipainoisten ykköstyypin diabeetikoiden hoidossa on diabetespoliklinikoilla alettu käyttää metformiinia insuliinin rinnalla, Merja Laine mainitsee.

Insuliinin tehoa parantavaa metformiinia käytetään ensisijaisena lääkkeenä ja lähes aina insuliinihoidon rinnalla kakkostyypin diabeteksen hoidossa. Metformiini vähentää maksan omaa sokerintuotantoa ja herkistää elimistöä insuliinille.

– Metformiinia käyttävillä tyypin 1 diabeetikoilla paino on pudonnut tyypillisesti kilon tai pari, ja moni on voinut pienentää insuliiniannoksia, Laine summaa.

Koska ykköstyypin diabetes ei ole metformiinin virallinen käyttöaihe, lääkärin on kerrottava sen hyödyistä ja mahdollisista haitoista diabeetikolle, ja heidän on sovittava hoidon aloittamisesta yhdessä, minkä jälkeen se on kirjattava potilaskertomukseen.

Myös GLP-1-analogien ja SGLT-2:n estäjien käytöstä keskustellaan: voisivatko tyypin 1 diabeetikot hyötyä näistä tyypin 2 diabeetikoille suunnatuista lääkkeistä?

– Tutkimuksia on käynnissä, mutta ykköstyypin diabetes ei ole niidenkään virallinen käyttöaihe, Laine huomauttaa.

Hän uskoo, että tulevaisuudessa diabeteksen hoito pystytään räätälöimään nykyistä tarkemmin.

– Diabeteksen hoidosta tulee entistä yksilöllisempää ja kokonaisvaltaisempaa. Jokaisen diabeetikon kohdalla mietitään, mikä on hänelle optimaalinen hoitotavoite, ja hyötyisikö hän insuliinihoidon lisäksi jostakin muusta hoidosta.

– Silti hoidon perusasiat ovat samat kuin nytkin. Edelleen on tärkeää ymmärtää, millainen sairaus diabetes on ja miksi sitä pitää hoitaa. Omaa insuliinin annostelua on tärkeä oppia säätämään, Laine korostaa.


 

Milloin saadaan  älyinsuliini?

Älykästä, verensokerin vaihteluihin reagoivaa insuliinia on kehitetty parikymmentä vuotta ympäri maailmaa. Älyinsuliini erittyy verenkiertoon tai aktivoituu vain, kun verensokeri nousee. Se jäljittelee terveen ihmisen insuliinineritystä haiman beetasoluista.

Pitkälle ovat päässeet esimerkiksi yhdysvaltalaiset tutkijat, jotka ovat kehittäneet insuliinilaastarin. Pienessä, huomaamattomassa laastarissa on mikroskooppisen pieniä neuloja täynnä insuliinia ja verensokeria mittaavia entsyymejä. Laastari vapauttaa insuliinia, kun verensokeri nousee. Kun verensokerin taso palautuu normaalille tasolle, insuliinia vapautuu vähemmän tai sen tulo estyy kokonaan.

Laastari, kuten muutkin älyinsuliinit ovat vielä tutkimusvaiheessa.


 

Uudet insuliinin vahvuudet käytössäruiskut

Teksti: Diabeteshoitaja Tiina Salonen, Diabetesliitto

Suomessa siirryttiin 1980-luvulla käyttämään insuliineja, joiden vahvuus on 100 yksikköä millilitrassa. Hiljattain markkinoille on tullut uusia insuliineja: deglukdekinsuliini Tresiba 100 yksikköä/ml ja Tresiba 200 yksikköä/ml, glargiini-insuliini Toujeo 300 yksikköä/ml ja lisproinsuliini Humalog 200 yksikköä/ml.
Näitä insuliineja annostellaan vain esitäytetyillä muovisilla insuliinikynillä (Tresiba® FlexTouch®, Toujeo®SoloStar® ja Humalog 200 yksikköä/ml KwikPen). Kynissä on annoslaskuri, josta valittu yksikkömäärä näkyy. Annoslaskurissa näkyvä yksikkömäärä on pistettävä annos valmisteen vahvuudesta riippumatta. Annosta ei pidä muuntaa, vaikka aloittaisi eri vahvuuden käyttämisen.  Näin ollen käytännössä ei pitäisi olla vaaraa pistää vahingossa väärä annos.

Insuliinin uudet vahvuudet on kuitenkin syytä huomioida seuraavasti:
• Kun insuliinikynässä on vahvuudeltaan  200 tai 300 yksikköä/ml insuliinia, siitä ei saa koskaan vetää insuliinia ruiskuun. Ruiskut on valmistettu vahvuudelle 100 yksikköä/ml.
•Humalog® 200 yksikköä/ml insuliinia ei saa käyttää insuliinipumpussa.

Kerralla pistettävä maksimiannos
100 yksikköä/ml vahvuisia insuliineja on suositeltu pistettäväksi samaan pistoskohtaan kerralla enintään noin 40 yksikköä (0,4 ml) pistosvaurioiden välttämiseksi.  Mikäli käytät muun vahvuista insuliinia, kannattaa keskustella  diabeteshoitajan kanssa sinulle sopivasta kerralla pistettävästä maksimiannoksesta.

laakehoito

 

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here