Teksti: Tuija Manneri
Verensokerimittari on diabeetikolle kuin kartta vieraassa maastossa retkeilevälle. Se auttaa löytämään oikean hoitopolun.
Kuinka usein ja missä tilanteissa aikuisen diabeetikon kannattaa mitata verensokeriarvojaan? Tähän kysymykseen jokaisella diabeetikolla on oma vastaus.
– Verensokerin mittaustarve on aina yksilöllinen ja riippuu diabetesta sairastavasta: mikä on hänen hoitomuotonsa ja -tavoitteensa ja mikä on hänen elämänsä ja sairautensa tilanne, Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka sanoo.
Verensokeriarvojen mittaaminen ohjaa hoitoa, etenkin insuliinin ja muiden diabeteslääkkeiden annostelua. Mittaaminen kertoo myös elintapahoidon tehosta ja vaikutuksesta: esimerkiksi siitä, miten erilaiset ruuat ja liikunta vaikuttavat verensokeriin.
Verensokeria mittaamalla saa tietoa omasta hoidosta ja aineenvaihdunnasta. Näin voi oppia tunnistamaan, miten vuorokaudenaika ja vaikkapa vuorotyö vaikuttavat verensokeriin tai miltä tuntuu, kun verensokeri nousee korkeaksi tai laskee matalaksi.
– Mittaaminen lisää myös turvallisuutta, jos lääkitys voi aiheuttaa liian matalaa verensokeria, Ilanne-Parikka lisää.
Tulokset talteen
Verensokerin mittaamisen laiminlyöminen on kuin hoitaisi itseään sokkona, vain arvaamalla. Pelkkä mittaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tuloksia pitää osata myös tulkita.
– Omaseurannasta ei ole hyötyä, jos sen tulokset eivät vaikuta mitenkään hoitoon, Ilanne-Parikka korostaa.
Diabeetikko sopii oman mittauskäytäntönsä diabeteslääkärinsä ja -hoitajansa kanssa. Osalle diabeetikoista on tärkeää mitata verensokeria useita kertoja päivässä, mutta osalle riittää mittaus kerran pari viikossa, diabeteksen tyypin ja hoitomuodon mukaan.
– Esimerkiksi useimmille tyypin 1 diabetesta sairastaville sopiva määrä on 4–8 mittausta vuorokaudessa, kun taas osalle tablettihoitoisista tyypin 2 diabetesta sairastaville riittää, kun verensokerin mittaa 4–8 kertaa viikossa. Seurantaan on olemassa yleisiä ohjeita suuntaviivoiksi, mutta vastaanotolla ohjeistus pitäisi aina viilata yksilölliseksi ja kirjata myös hoitosuunnitelmaan, Ilanne-Parikka tarkentaa.
Yhtä tärkeää on, että diabeetikko kirjaa mittaamansa verensokeriarvot esimerkiksi omaseurantavihkoon. Muistiin täytyy merkitä myös muut verensokeriin vaikuttavat tärkeät asiat kuten liikunta, sairastumiset ja erityiset syömiset kuten vaikkapa juhlat. Tulokset voi tallentaa myös tietokoneelle tai pilvipalvelimelle ja tulostaa tai lähettää hoitopaikkaan. Tallennettu tieto auttaa näkemään, miten verensokeri päivittäin vaihtelee ja miten eri asiat siihen vaikuttavat.
– Muistiinpanot tai tulosteet on tärkeä ottaa mukaan vastaanotolle, koska niiden avulla diabeteslääkäri ja -hoitaja voivat paremmin ymmärtää potilaansa verensokerin käyttäytymistä ja antaa omahoitoon sopivaa ohjausta tai muuttaa lääkehoitoa.
Hypoglykemian vaara huomioon
Pirjo Ilanne-Parikka neuvoo ajattelemaan verensokerin omamittauksia kolmella tavalla:
perusseurantana, tehostettuna seurantana ja tarvittaessa tehtävinä mittauksina.
– Perusseuranta on sitä päivittäistä tai viikoittaista arkimittaamista, jota tarvitaan arkihoitoa varten, ylilääkäri määrittelee.
Mittaamistarvetta on mietittävä paitsi hoitotavoitteiden myös liian matalan verensokerin eli hypoglykemian riskin kannalta. Kun käyttää insuliinia tai tablettihoitona sulfonyyliureaa tai glinidejä, verensokeri voi laskea liian alas, ja silloin tarvitaan tiheämpää verensokerin mittaamista. Muihin tablettilääkkeisiin tai suolistohormonilääkkeisiin ei liity hypoglykemiariskiä, joten mittaamistarve on pienempi.
Perusseuranta auttaa näkemään jokapäiväisen hoidon tarpeen lisäksi keskeisimmät hoidon ongelmakohdat, esimerkiksi juuri tilanteet, joissa verensokeri herkästi laskee matalaksi.
Lisätietoa parimittauksilla
Eniten perusseurantaa tarvitsee tyypin 1 diabeetikko, jolla on monipistoshoito, koska silloin insuliinia pistetään joka aterialla.
– Kun sopivia annoksia haetaan, mittauksia tarvitaan ennen ja jälkeen aterioiden. Kun perusinsuliinin sopiva annos on löytynyt, ja tiedossa on myös, miten paljon pikainsuliinia tarvitaan tiettyä hiilihydraattimäärää varten, monille riittää neljästä viiteen mittausta päivässä. Mittaustarve on kuitenkin yksilöllinen: joku voi tarvita yli kymmenen mittausta päivässä, mutta joku toinen voi pärjätä muutamalla mittauksella päivässä, kun päivärytmi on säännöllinen ja verensokeri käyttäytyy vakaasti.
Ilanne-Parikka suosittelee mittauksia aamulla herätessä sekä ennen aterioita ja ennen nukkumaanmenoa.
– Jos hiilihydrattilaskenta on hallussa, verensokeria ei tarvitse rutiininomaisesti mitata aterioiden välillä, koska verensokeriarvo vaihtelee aina jonkin verran esimerkiksi insuliinin ja ruuan imeytymisen ja vatsan tyhjenemisnopeuden vaihteluiden vuoksi, hän tarkentaa.
Syömistä edeltävä verensokeriarvo kertoo paitsi ateria- myös perusinsuliinin määrästä.
– Perusinsuliinin ja edellisen ruokailun ateriainsuliinin annostelut ovat oikeat, jos arvo ennen ateriaa on tavoitetasolla, mikä useimmilla tarkoittaa verensokeriarvoa 4–7 mmol/l.
– Jos taas verensokeri on jatkuvasti liian korkea tai matala ennen tiettyä ateriaa, kannattaa mitata sitä edeltävällä aterialla verensokeri ennen syömistä ja noin kaksi tuntia aterian jälkeen. Kahden tunnin kuluttua pikainsuliini vaikuttaa jo hyvin. Parimittaus aterialla auttaa päättelemään, pitääkö hoidossa säätää perus- vai ateriainsuliinin annoksia.
Aamumittaukset rutiiniksi
Kaikkein tärkeimpänä Pirjo Ilanne-Parikka pitää verensokerin aamuarvoa sekä monipistos- että perusinsuliinihoidossa.
– Verensokerin mittaaminen aamulla pitäisi olla samanlainen rutiini kuin hampaiden pesu. Se kertoo, miten insuliini toimii yön yli, mikä puolestaan on koko hoidon perusta, ylilääkäri korostaa.
Tieto syvenee, kun aamumittaukseen liittyy myös mittaus ennen nukkumaanmenoa. Illan ja aamun parimittauksella saadaan hyvä kuva perusinsuliinin sopivasta annoksesta.
Jokailtaista mittausta insuliinihoitoinen diabeetikko tarvitsee, jos verensokeri laskee yöllä helposti liian alas. Nukkumaan mennessä turvalliselta tuntuvan verensokeritason löytämiseksi Ilanne-Parikka neuvoo mittaamaan verensokeria muutaman kerran ennen ja jälkeen iltapalan, yöllä noin kello kolmen maissa ja aamulla ennen ylösnousua. Vaihtoehtoisesti voi seurata verensokeria tarkemmin jatkuvalla verensokerin mittauksella eli sensoroinnilla. Siinä ihonalaiseen rasvakudokseen asetetaan pieni kanyyli, joka mittaa sokeripitoisuutta viiden minuutin välein, viikon tai parin ajan.
– Aikuisella verensokeri pyrkii insuliinihoidossa usein laskemaan keskiyön ja kello kolmen välillä ja on matalimmillaan nelisen tuntia ennen heräämistä. Sen jälkeen verensokeri lähtee nousuun. Insuliinin tarve on silloin ja heräämisen jälkeen suurimmillaan, koska siihen aikaan lisääntyy insuliinin vastavaikuttajahormonien kasvuhormonin ja kortisolin eritys, Ilanne-Parikka selittää.
Lääkevalmiste ratkaisee
Jos tyypin 2 diabeetikolla on monipistoshoito, perusseuranta on periaatteessa samanlainen kuin tyypin 1 diabetesta sairastavalla.
– Jos taas tyypin 2 diabeteksessa hoitona on ainoastaan perusinsuliini tablettien tai suolistohormonivalmisteen kanssa, verensokeria on perusseurannassa hyvä mitata joka aamu ja tehdä muutaman kerran viikossa ilta-aamuparimittaus ja ateria-parimittaukset. Niiden avulla insuliiniannosta voi säätää turvallisesti sopivaksi ja arvioida lääkehoidon ja elintapahoidon vaikutusta.
– Tablettihoidossa mittaustarve vaihtelee lääkevalmisteen mukaan. Koska sulfonyyliurea- ja glinidi-valmisteet lisäävät liian matalan verensokerin riskiä, niiden käyttäjien on hyvä mitata verensokeriaan päivittäin. Muuten tablettihoidossa riittää, että yhdestä kolmeen kertaan viikossa tekee ateriaparimittauksen aamiaisen ja pääaterian yhteydessä. Se näyttää lääkehoidon ja elintapahoidon riittävyyden ja sopivuuden, Ilanne-Parikka neuvoo.
Tiheää mittausta
Tehostettua verensokerin seurantaa eli perusseurantaa tiheämpää mittaamista tarvitaan molemmissa diabetestyypeissä usein ennen vastaanottokäyntejä, aina kun hoito tai lääkitys muuttuu, kun sokerihemoglobiiniarvo HbA1c ei ole tavoitteen mukainen tai kun verensokeri vaihtelee kovasti.
– Tehostetussa seurannassa tehdään ateriaparimittaukset ennen ja noin kaksi tuntia syömisten jälkeen aamupalalla, pääaterialla tai lounaalla, päivällisellä sekä iltapalalla. Samoin tehdään ilta-aamuparimittaus eli verensokeri mitataan nukkumaan mennessä ja herätessä. Insuliinihoidossa tarvitaan myös mittaus yöllä eli käytännössä vuorokaudessa kertyy kuudesta kymmeneen mittausta. Tällainen laaja katsaus on hyvä kerätä esimerkiksi kolmena päivänä ennen vastaanottoa, Ilanne-Parikka suosittelee.
Parhaan hyödyn tehostetusta seurannasta saa, kun samalla pitää kirjaa syömisistä, liikunnasta, hoidosta ja lääkeannoksista.
– Jos haluaa tarkkaan tutkia, miten jokin tietty ruoka vaikuttaa verensokeriin, voi mitata arvot yhden, kahden ja kolmen tunnin kuluttua syömisestä.
Tarpeen mukaan
Perusseurannan ja tehostetun seurantajakson lisäksi verensokeria on tarpeen mitata muutamissa eritystilanteissa. Esimerkiksi kun on tuntemuksia, joiden arvelee liittyvän verensokerin liialliseen nousuun tai laskuun.
Insuliinihoidossa verensokeri on turvallisuussyistä tarkistettava myös autoilemaan lähtiessä ja ennen liikuntaa. Samoin sairauspäivinä esimerkiksi kuumeessa tai vatsataudissa tarvitaan lisämittauksia, koska sairaana verensokeri voi käyttäytyä hyvinkin normaalista poikkeavasti.
Vastaanotolla ja kotona
– Yleensä ennen vastaanottokäyntejä laboratoriokokeella tutkitaan sokerihemoglobiiniarvo HbA1c, joka mittaa veren punasolujen sokeroitumista. Tulos ilmoitetaan prosentteina tai millimooleina moolissa. Se kertoo, millainen elimistön sokerikuormitus on viimeisen parin kuukauden aikana keskimäärin ollut ja kuinka paljon verinesteessä olevaa sokeria eli glukoosia on kiinnittynyt punasolujen valkuaisrakenteisiin. Sokerihemoglobiiniarvo kuvaa pitkäaikaista sokeritasapainoa ja sen yksilöllinen tavoitearvo sovitaan yhdessä lääkärin kanssa, ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka kertoo.
Omamittauksissa verensokerimittari puolestaan ilmoittaa, paljonko sokeria on verinesteessä eli plasmassa juuri mittaushetkellä. Tulos kertoo verensokerin jokapäiväisestä vaihtelusta: miten lääkitys, ruoka, liikunta ja vaikkapa stressi, kuukautiset tai kuume vaikuttavat verensokeriin – ja miten lääkitystä ja ruokailuja pitäisi arvojen perusteella säätää.
Muista myös ketoaineet
- Veren tai virtsan ketoaineita eli happoja mitataan, koska ne paljastavat insuliinin puutoksen ja happomyrkytyksen riskin.
- Insuliinin puutos voi tulla, jos insuliinin tarve lisääntyy voimakkaasti sairaana tai jos insuliinin saanti syystä tai toisesta keskeytyy liian pitkäksi aikaa esimerkiksi pumppuhoidossa.
- Mittaustarpeesta kannattaa keskustella hoitopaikassa.
- Veren ketoaineiden pikatestin käyttöä suositellaan tulehdusherkille lapsille ja raskaana oleville sekä insuliinipumppua käyttäville.
