Mieli mustana – mistä apua?

2720
Kuva: Marja Haapio

Teksti: Pirkko Tuominen

Masennus on diabeetikoilla vähintään kolme kertaa yleisempää kuin ei-diabeetikoilla. Hyvä uutinen on, että masennukseen löytyy apua, ja lähes kaikkia paranevat siitä.

Kun masennus pyrkii osaksi elämää, aluksi voi olla vaikea ymmärtää, mistä on kyse. Tuntuu, että omat voimat ja keinot hiipuvat. Lepo ei auta, ja unen saanti on vaikeaa. Oman elämän pohtimiseen kuluu paljon aikaa, mutta tuskaisiin kysymyksiin ei välttämättä löydy vastauksia. Huono itsetunto ja häpeä sävyttävät mielen tulkintoja.

– Omista tuntemuksista on hyvä puhua jonkun läheisen kanssa. Keskusteluhoito on masennuksen ensisijainen hoitomuoto. Joskus voi auttaa jo se, kun saa purkaa tunteitaan hyvälle ystävälle. Apua voi hakea myös esimerkiksi terveyskeskuksesta. Keskustelu lääkärin, sairaanhoitajan tai psykologin kanssa auttaa ehkäisemään masennuksen syvenemistä, psykiatri, kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveysseurasta opastaa.

Lievään masennukseen voivat auttaa myös erilaiset itsehoitomenetelmät, esimerkiksi Mielenterveysseuran Oiva-hyvinvointiohjelma, jonka voi ladata netistä. Sen avulla voi oppia käsittelemään ikäviä asioita, löytämään itselle tärkeät asiat uudestaan ja hyväksymään itsensä.

Jos tilanne pahenee, eikä mikään tunnu auttavan, on syytä harkita lääkitystä.

– Mitä vaikeammasta masennuksesta on kyse, sitä suurempi rooli on masennuslääkkeillä. Ihmiset pelkäävät usein, että masennuslääkkeestä tulee riippuvaiseksi, mutta se on harhakäsitys. Vaikeassa masennuksessa on tärkeää käyttää lääkehoitoa, sillä se voi pelastaa elämän. Jos masennusjaksot toistuvat usein, voidaan päätyä pysyvään ehkäisevään lääkitykseen, Wahlbeck kertoo.

Mistä masennus kumpuaa?

Masennus on Suomessa yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Siihen sairastuu lähes joka viides kansalainen jossain elämänvaiheessa.  Naisilla on masennusta tuplasti enemmän kuin miehillä.

Usein masennuksen juuret ovat vaikeissa lapsuuden kokemuksissa.

– Lapsuudessa on voinut olla altistavia tekijöitä, kuten kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä tai kiusatuksi tulemista, jotka vahingoittavat omanarvontunnetta tai aiheuttavat huonouden tunnetta. Ihminen alkaa vaatia itseltään paljon ja pyrkii lähes täydellisyyteen. Se on raskasta, ja jossain vaiheessa mieli saattaa romahtaa. Alkoholistiperheessä kasvanut lapsi puolestaan joutuu kantamaan jo pienenä vastuuta perheestään, ja huolehtiminen jää helposti päälle, Wahlbeck kuvailee.

Masennus liittyy usein muihin pitkäaikaissairauksiin. Esimerkiksi diabeetikoilla masennus on ainakin kolme kertaa yleisempää kuin normaaliväestössä.

– Vaikutus on kahdensuuntainen: diabetes lisää masennuksen riskiä ja toisaalta masennus huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa. Mitä huonompi diabeteksen hoitotasapaino on, sitä tavallisempaa masennus on, Wahlbeck kertoo.

Masennuksella ja tyypin 2 diabeteksella on yhteisiä riskitekijöitä, kuten runsas alkoholinkäyttö ja liikkumattomuus. Diabetes asettaa myös haasteita itsetunnolle. Se voi aiheuttaa alemmuuden tunteita, etenkin jos ihminen kokee epäonnistuneensa sairautensa hoitamisessa.

– Syntyy helposti noidankehä. Masentuneena ei jaksa hoitaa itseään ja hoitotasapaino huononee, mistä seuraa lisää syyllisyyden ja huonommuuden tunteita, Wahlbeck sanoo.

On tärkeää, että diabetesta sairastavia ei syyllistetä, vaan pannaan merkille pienetkin onnistumiset, tuetaan ja kannustetaan.

– Ja diabeetikon masennusta täytyy hoitaa. Hoitamaton masennus heikentää fyysistä vointia ja lyhentää elinikää, Wahlbeck huomauttaa.

Elämässä kiinni

Masennuksen hoidossa on Wahlbeckin mukaan parantamisen varaa. Vain puolet vakavasta masennuksesta kärsivistä saa hoitoa sairauteensa.

– Matalan kynnyksen apua pitäisi olla enemmän, ja esimerkiksi omalta terveysasemalta pitäisi saada apua heti, kun sitä tarvitsee, hän korostaa.

Masennusta ei aina tunnisteta terveydenhuollossa, eikä masentunut välttämättä hae apua, vaikka sitä tarvitsisi. Häpeä on voimakasta, ja 70 prosenttia masentuneista piilottelee sairauttaan.

– Sairaudesta ja sen piilottamisesta tulee kaksinkertainen taakka. Masennuksessa ei kuitenkaan ole mitään hävettävää.  Se ei ole omaa syytä ja kuka tahansa voi sairastua, Wahlbeck toteaa.

Masentunut ei välttämättä tarvitse sairauslomaa, vaan monet masennusta potevat käyvät töissä ja elävät arkeaan kuten ennenkin. Masentuneena toimintakyky on kuitenkin aivan eri tasolla kuin terveenä.

– Kannattaa hyväksyä se, että työkyky on alentunut. Toisaalta on hyvä yrittää pysyä kiinni työelämässä ja säilyttää yhteys työkavereihin, jotta ei syrjäytyisi. Osa-aikainen sairausloma voi olla monelle hyvä ratkaisu, Wahlbeck sanoo.

Ylipäätään kannattaa pitää kiinni asioista, jotka tuntuvat hyviltä. Mutta harrastuksiinkaan ei ole pakko mennä, jos niihin ei ole voimia, vaan antaa itselleen luvan levätä.

Ystävistä iso apu

Ystävät voivat tehdä masentuneen hyväksi paljon. Joskus se vaatii sitä, että uskaltaa puhua oman mukavuusalueen ulkopuolelle menevistä asioista: Miten voit? Onko tilanne niin huono, että sinulla on itsemurha-ajatuksia? Olenko oikeassa, kun minusta tuntuu, että käytät liikaa alkoholia? Hyssyttely ei auta ketään, vaan tarvitaan avoimuutta ja rehellisyyttä.

– Älä jätä masentunutta yksin. Käy katsomassa, juttele, pyydä häntä mukaan. Toisen yksityisyyttä on hyvä kunnioittaa tiettyyn rajaan saakka. Mutta jos toinen kieltää tulemasta kylään ja haluaa sairautensa takia olla yksin, voit sanoa, että tulen kuitenkin käväisemään. Jos tilanne on paha, voit sanoa, että lähden saattamaan sinua terveyskeskukseen, Wahlbeck neuvoo.

Hänen kokemuksensa mukaan useimmat ovat jälkikäteen kiitollisia, kun ystävä on ottanut ohjat käsiinsä.

Ystäviä tarvitaan myös siksi, että monet asiat voivat mennä huonoon jamaan: masentunut voi menettää työnsä tai parisuhteensa tai päätyä pahimmassa tapauksessa yrittämään itsemurhaa.

– Moni menettää toivonsa, ja mieleen voi tulla ajatus, että ehkä olisi parempi kuolla. Masentuneena ei kuitenkaan pidä tehdä mitään suuria päätöksiä, vaan siirtää ne parempaan hetkeen, Wahlbeck korostaa.

Vaikka masennuksen hoito kestää useita kuukausia ja lääkkeitä pitää syödä vähintään puoli vuotta, lähes kaikki paranevat. Niilläkin, jotka eivät saa hoitoa, masennus menee tavallisesti ajan myötä ohitse – se vain kestää vähän kauemmin.


 

Nopeasti apua

Valtakunnallinen kriisipuhelin
p. 010 195 202
ma–pe klo 9-06, la 15–06, su klo 15–22

Kriisikeskukset
• 21 kriisikeskusta ympäri Suomea
• tule ilman lähetettä, varaa aika lähimmästä kriisikeskuksesta
• kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät netistä:
www.mielenterveysseura.fi > Tukea ja apua > Kasvokkain > Kriisikeskusten yhteystiedot

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here