
Teksti: Mari Vehmanen
Hypokoira tuo turvaa diabeetikolle, kun matalaa verensokeria on muutoin vaikea huomata ajoissa. Erityisesti lapsiperheet ja yksinasuvat diabeetikot ovat innostuneet hypokoirista.
Näkö- ja liikuntavammaisten henkilöiden apuna koiria on käytetty jo pitkään. Nyt koirat tekevät tuloaan diabeetikoiden omahoidon tueksi.
Hypokoira tarkoittaa koiraa, joka on koulutettu havaitsemaan ja ilmaisemaan omistajansa verensokerin vaihteluita. Tarkan nenänsä ansiosta koira kykenee haistamaan verensokerin muutokset ihmisen iholta.
– Yleisimmin koira opetetaan antamaan merkki matalasta verensokerista, mutta osa varoittaa myös korkeasta verensokerista ja ketoaineista, Hypokoira ry:n hallituksen jäsen, koirankouluttaja Elisa Forsman kertoo.
Jotkut diabeetikot ovat huomanneet lemmikkinsä alkaneen reagoida täysin oma-aloitteisesti verensokerin vaihteluihin: koira tai kissa käyttäytyy levottomasti, kun diabeetikon verensokeri laskee tai nousee liikaa.
– Itseoppinut koira voi olla oikein hyvä apu arjessa. Varsinaisen hypokoiran statuksen saaminen kuitenkin edellyttää tietyn koulutuksen suorittamista ja loppukokeen läpäisemistä, Elisa Forsman kertoo.
Rentoutta ja turvaa
Keille hypokoirasta on eniten apua?
– Koira voi auttaa erityisesti tyypin 1 diabeetikkoa, jolla on taipumus saada hypoglykemioita ja jonka on itse vaikea huomata sen oireita ja pysäyttää verensokerin lasku ajoissa, Elisa Forsman määrittelee.
Varsinkin diabeetikkolasten perheet ovat kiinnostuneet hypokoirista. Koira tuo turvaa esimerkiksi pienen koululaisen yksin kotona viettämiin iltapäiviin. Joissakin perheissä koira valvoo lapsen unta ja hälyttää yöllisen matalan verensokerin yllättäessä.
Elisa Forsmanin mukaan myös yksinasuvat aikuiset diabeetikot kyselevät yhä enemmän hypokoirien toiminnasta. Joku taas haluaa turvaa vaikkapa paljon reissaavan puolison työmatkojen ajaksi.
– Luotettava hypokoira tuo arkeen varmuutta ja rentoutta. Ei tarvitse pelätä, että verensokeri pääsee laskemaan liian matalaksi, kun tietää koiran ilmoittavan ajoissa asiasta. Koskettavin saamani palaute tuli äidiltä, joka sanoi koiran pelastaneen lapsensa hengen, Elisa Forsman kertoo.
Hypokoiran omistajaksi ryhtyminen edellyttää tietysti samoja asioita kuin muidenkin lemmikkien hankkiminen: taloudessa kukaan ei voi olla pahasti allerginen, ja kaikkien perheenjäsenten täytyy pitää eläimistä ja sitoutua huolehtimaan koirasta.
Moni rotu käy
Paras keino hypokoiran hankkimiseen on käydä hypokoirakoulutus oman lemmikin kanssa. Esimerkiksi Diabetesliitolla ei ole varoja valmiiksi koulutettujen hypokoirien tarjoamiseen.
Hypokoirakursseja järjestetään sekä pennuille että täysikasvuisille koirille. Elisa Forsmanin mukaan nuoren koiran kouluttaminen saattaa olla helpompaa kuin tapoihinsa jo piintyneen aikuisen yksilön.
– Pennuille suunnattujen kurssien onnistumisprosentti on ollut erittäin hyvä: moni koulutettava on alkanut ilmaista verensokerin vaihteluita hyvinkin nopeasti, Elisa Forsman sanoo.
Jos suunnitelmissa on pennun hankkiminen varta vasten hypokoiraksi, Elisa Forsman kehottaa rotua valittaessa miettimään ennen kaikkea perheen mieltymyksiä ja elämäntilannetta: kuinka isolle koiralle kotona on tilaa, ja paljonko liikuntaa koiralle pystytään järjestämään.
Hypokoiraksi on mahdollista kouluttaa periaatteessa melkein minkä tahansa rotuinen koira.
– Tärkeintä on, että koira on terve, pitää ihmisistä ja haluaa olla avuksi. Jotkut kurssin käyneet koirat tunnistavat ja ilmaisevat hypot moitteetta, mutta ne eivät pääse loppukokeen käyttäytymisosiosta läpi, Elisa Forsman kertoo.
Hän kehottaa ottamaan yhteyttä hypokoirayhdistykseen ja kyselemään vinkkejä sopivan pennun löytämiseksi. Yhdessä voidaan myös arvioida oman täysi-ikäisen lemmikin edellytyksiä aloittaa hypokoirakurssi.
Lisäksi on mahdollista tilata kouluttajalta valmis hypokoira. Kustannukset nousevat tällöin kuitenkin noin 12 000 euroon. Oman koiran kouluttaminen hypokoirakurssilla maksaa noin 2 000 euroa. Ainakaan vielä yhteiskunta ei osallistu kuluihin.
Paljon harjoittelua
Kurssi kestää vajaan vuoden verran. Lähiopetusta on keskimäärin kerran kuukaudessa, ja väliajat treenataan ahkerasti kotona.
– Koulutukseen lähtevän täytyy varautua uhraamaan harjoitteluun aikaa ja vaivaa, Elisa Forsman korostaa.
Koulutus perustuu positiiviseen palkitsemiseen: koira saa kehuja tai herkkupalan osatessaan reagoida hajunäytteeseen, jossa on ihmisen iholta hypoglykemian aikana pyyhkäistyä hikeä. Väärät ilmaisemiset yksinkertaisesti jätetään huomiotta, eikä niistä rangaista.
Tavat ilmaista matalaa verensokeria ovat erilaisia. Joku koira voi töytäistä kuonolla, toinen taas läppäistä tassulla ja kolmas haukkua.
Hypokoira voidaan lisäksi opettaa tuomaan tarvittaessa sokeripitoista syötävää tai juotavaa. Kotona voi esimerkiksi olla pillimehuja paikassa, josta koira pystyy noutamaan ne helposti.
Elisa Forsman kertoo, että yhdistyksen seuraavana tavoitteena on paitsi lisätä koulutuksia myös saada hypokoirille virallinen, laissa määritelty asema opas- ja avustajakoirien tapaan. Silloin hypokoiran saisi ottaa mukaan esimerkiksi kouluun ja julkisiin liikennevälineisiin.
– Uskon vakaasti, että tämä tavoitteemme vielä toteutuu, Elisa Forsman sanoo.
www.hypokoira.fi
Hypokoira Topi on koko perheen kaveri

”Osuin hypokoirista kertovalle nettisivulle puoliksi vahingossa, kun etsiskelin tietoa keinoista saada tyttäremme epävakaa verensokeri hallintaan. Kuusivuotiaalla Lindalla on jatkuvasti selittämättömiä liian korkeita ja matalia verensokeriarvoja.
Minulla on aiemmin ollut koira, mutta nykyisessä perheessäni ei ole ollut lemmikkejä ennen Topia. Otin ensimmäiseksi yhteyttä Hypokoirayhdistykseen ja kyselin neuvoja sopivan koiran hankkimiseen.
Moni varmaan mieltää, että avustajakoirat ovat aina isokokoisia labradorinnoutajia. Me kuitenkin päädyimme pikkuiseen coton de tuleariin. Halusin nimenomaan pienen koiran, sillä meillä ei ole isoa farmariautoa ja tiesin ulkoiluttamisen jäävän usein lasten vastuulle.
Topi tuli perheeseemme juhannuksena 2014 parin kuukauden ikäisenä. Jo elokuussa Topi aloitti hypokoirakoulutuksen kurssinsa nuorimpana pentuna. Meidän kämmenenkokoinen pentumme näytti aika hassulta paljon isompien koirien joukossa. Silloin kyllä mietin, että mitäköhän tästä tulee.
Lopulta Topi yllätti kaikki oppimistahdillaan. Ensimmäisen kerran se ilmaisi spontaanisti Lindan matalan verensokerin noin neljän kuukauden harjoittelun jälkeen. Toki olimme treenannet koko tuon ajan ahkerasti lappujen kanssa.

Pian Topi alkoi reagoida myös Lindan liian korkeisiin verensokeriarvoihin. Se ei ole antanut kertaakaan väärää hälytystä palkinnon toivossa.
Pienelle koiralle jouduttiin vähän etsimään riittävän huomiota herättävää hypon ilmiasemistapaa, sillä kuonon töytäisy ei oikein riitä. Topi ilmoittaa verensokerin muutokset raapimalla Lindaa. Ellei Linda havaitse tätä, Topi käy makaamaan ja haukkuu. Viimeinen keino on tulla minun luokseni hyppimään ja räksyttämään.
Olen tosi tyytyväinen päätökseemme hankkia hypokoira. Topi on tuonut valtavasti iloa ja turvaa. Se ei suinkaan ole vain minun tai Lindan koira, vaan koko perheen rakas lemmikki.
Seuraavaksi aiomme suorittaa koulutuksen loppuun ja opettaa Topia seuraamaan yöllisiä verensokerin liikkeitä. Lisäksi Topi harjoittelee tuomaan tarvittaessa pussin, jossa on verensokerimittari ja sokeripitoista välipalaa. Tuntuu kivalta ajatukselta, että Topi on iltapäivisin seurana Lindan aloittaessa pian koulun.
Suosittelen ehdottomasti hypokoiraa muille samassa tilanteessa oleville. Töitä koiran kanssa täytyy silti olla valmis tekemään todella paljon. Ja kouluttamisessa kannattaa luottaa ammattilaisten osaamiseen.”
Tuija Mattila, Hämeenlinna
Hae tuetulle hypokoirakurssille
Diabetesliitolla on ollut keräyskampanja, jonka tavoitteena on auttaa diabeetikoita hypokoirien kouluttamisessa.
– Keräysvaroilla tuetaan kahta hypokoirakurssia: yhtä pennuille ja toista aikuisille koirille suunnattua. Nämä kurssit alkavat näillä näkymin ensi vuoden alkupuolella, järjestösuunnittelija Laura Tuominen-Lozic Diabetesliitosta kertoo.
Tuetut kurssit täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Jokainen osallistuja saa samansuuruisen avustuksen, joka kattaa parisensataa euroa kurssin hinnasta. Laura Tuominen-Lozicin mukaan tämä todettiin tasapuolisimmaksi tavaksi jakaa keräysvaroja. Tarkemmat hakuohjeet tulevat liiton nettisivuille lähiaikoina.
Diabetesliitossa on huomattu, että aihe kiinnostaa diabeetikoita.
– Saamme varsinkin lapsiperheiltä paljon yhteydenottoja. Moni kysyy, saako meiltä hypokoiria samaan tapaan kuin avustajakoiria Invalidiliitosta. Valitettavasti resurssimme eivät riitä siihen, Laura Tuominen-Lozic sanoo.
Hän uskoo hypokoirien määrän kasvavan Suomessakin. Pidempään koiria on koulutettu diabeetikoiden avuksi esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa.
– Koira auttaa heittelehtivän verensokerin hallitsemisessa, mutta tarjoaa myös seuraa ja henkistä tukea. Monet tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että lemmikit tekevät hyvää terveydelle, Laura Tuominen-Lozic mainitsee.
Saman ovat panneet merkille Maria Merkku ja Ilkka Sammela, jotka kokoavat hypokoirista opinnäytetyötä Lapin ammattikorkeakoulussa. Heidän haastattelemansa diabeetikot ovat arvioineet koiran parantaneen elämänlaatuaan.
– Hypot ovat vähentyneet ja hoitotasapainot parantuneet. Koiran on koettu tuovan turvaa arkeen ja rauhaa öihin. Koira voi olla myös konkreettinen hoitoapu, joka osaa tuoda verensokerimittarin tai jotain syötävää, opinnäytetyön tekijät kertovat.
Monenlaisia hyötykoiria

- Opaskoirat toimivat näkövammaisten henkilöiden apuna. Koiran ansiosta näkövammainen henkilö pystyy liikkumaan ja asioimaan itsenäisesti.
- Avustajakoirat auttavat liikuntavammaisia henkilöitä päivittäisissä toimissa. Ne voivat muun muassa vetää pyörätuolia, nostaa tavaroita ja avata ovia.
- Kuulokoirat auttavat kuulovammaisia henkilöitä. Ne koulutetaan reagoimaan haluttuihin ääniin ja antamaan omistajalleen merkki vaikkapa kuonon töytäisyllä.
- Opas-, avustaja- ja kuulokoirilla on virallinen hyötykoiran asema. Kokeen suorittaneen, liivillä varustetun hyötykoiran saa siis ottaa paikkoihin, joihin tavallisilla lemmikeillä ei ole asiaa, kuten julkisiin kulkuneuvoihin, ravintoloihin ja virastoihin.
- Tukikoirat avustavat pitkäaikaissairaita henkilöitä, esimerkiksi epileptikkoja tai Parkinsonin tautia sairastavia. Myös diabeetikoiden hypokoirat kuuluvat tukikoiriin. Näillä koirilla ei vielä ole virallista asemaa, eivätkä ne siksi pääse joka paikkaan omistajansa kanssa.
- Kaverikoirat käyvät ilahduttamassa asukkaita esimerkiksi vanhainkodeissa.
- Virkakoiria työskentelee esimerkiksi poliisin, puolustusvoimien ja tullin palveluksessa.