Lihomisen lainalaisuudet kiehtovat

213
Professori Pertti Mustajoki kammoksuu sanaa ruokaremontti, sillä se kuulostaa tosi työläältä. Laihduttaminen kannattaa aloittaa yhdellä tai kahdella muutoksella, hän sanoo. Kuva: Annika Rauhala

Teksti: Pirkko Tuominen

Professori, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki innostui tutkimaan lihavuutta yli 30 vuotta sitten. Nyt hän on eläkkeellä, mutta into ei ole laantunut vieläkään.

Pertti Mustajoki istuu kahvilan pöydän ääressä ja nauttii hyvällä ruokahalulla ostamastaan pullasta. Professori kertoo, että hänen päässään versoo taas ituja. Hän on ollut jo tovin eläkkeellä Peijaksen sairaalan ylilääkärin virasta, mutta ylipaino ja painonhallinta kiinnostavat yhä.

– Kirjoitan kirjoja. Tykkään kirjoittaa, ja tuntuu, että minulla on yhä kerrottavaa ihmisille, hän sanoo.

Kerrottavaa on kertynyt siinä reilussa 30 vuodessa, jona Mustajoki on lihavuutta hoitanut ja tutkinut.

Mustajoen mielenkiinto lihavuutta kohtaan heräsi 1980-luvun alussa, kun hän erikoistui endokrinologiaan ja työskenteli Helsingissä Meilahden sairaalassa aineenvaihduntatutkimuksen osastolla. Potilaiden joukossa oli paljon ylipainoisia, mutta lihavuuden hoito ei silloin kiinnostanut ketään. Mustajokea kiinnosti. Hän ehdotti, että sairaalaan perustetaan laihdutusryhmä.

– Siitä lähtien olen seurannut alan tutkimusta. Mitä enemmän syvennyin aiheeseen, sitä enemmän siitä kiinnostuin.

Muutamaa vuotta myöhemmin Mustajoki osallistui Tiede 2000 -lehden kirjoituskilpailuun artikkelillaan Lihavuuden arvoitus ja voitti toisen palkinnon. Se oli hänen ensimmäinen kansantajuinen kirjoituksensa ja sytytti kipinän kirjoittaa myös suurelle yleisölle.

Auttaako dieetti pysyvästi?

Kun Mustajoki aloitti lihavuustutkijana, lihavuuden riskit olivat jo tiedossa. Pian alettiin puhua myös vyötärölihavuudesta. Suurin osa lihavuuden aiheuttamista sairauksista, esimerkiksi tyypin 2 diabetes, syntyy aineenvaihdunnan häiriöiden kautta: vatsaontelon sisällä oleva rasvakudos häiritsee aineenvaihdunnan tapahtumia, mikä altistaa sairauksille.

Ihmiset ovat terveystietoisia, ja kukaan tuskin haluaa lihoa. Silti yli puolet aikuisista on ylipainoisia.

– Ihminen lihoo, kun saa enemmän kaloreita kuin kuluttaa, ja laihtuu, kun saa vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Tämä perusasia ei ole muuttunut vuosikymmenten kuluessa mihinkään, Mustajoki toteaa.

Siinä ei kuitenkaan ole koko totuus. Siksi aihe kiinnostaa Mustajokea ja muita lihavuustutkijoita lääkäreistä psykologeihin ja geneetikoista ravintotieteilijöihin ympäri maailmaa. Ylipainoisten kamppailu kiloja vastaan inspiroi myös dieettien ja laihdutusvalmisteiden kaupittelijoita.

– Minua ei kiinnosta mikään kohuttu tai kehuttu dieetti, jos siitä ei ole pitkän ajan tutkimustietoa. Kaikki dieetit laihduttavat, kun ihminen saa vähemmän energiaa. Olennaista on kuitenkin se, miten pysyviä tulokset ovat. Jatkuuko dieetti vielä vuoden tai kahden kuluttua?

Kovaa itsekuria vaativat ihmedieetit jäävät ohimeneviksi kuureiksi. Laihdutustulos pysyy huonosti myös silloin, kun painonpudottajalla on tiukka tavoite laihtua tietty kilomäärä tietyssä ajassa.

Myöskään sellaista laihdutusvalmistetta, joka toimisi, ei ole yrityksistä huolimatta keksitty.

– Ylipaino on iso ongelma. Jos joku keksisi valmisteen, joka laihduttaa turvallisesti ja pysyvästi, se otettaisiin terveydenhuollossa välittömästi laajaan käyttöön, Mustajoki huomauttaa.

Ajatukset kiloista muutoksiin

Mustajoki haluaisi arkipäiväistää ja yksinkertaistaa painonhallintaa. Hän kammoksuu sitä, että laihduttajan pitää ”muuttaa elämäntapansa” tai ”tehdä ruokaremontti”. Se kuulostaa kauhean työläältä.

– Kannattaa aloittaa yhdellä tai kahdella muutoksella ja miettiä, millaisilla valinnoilla voi vähentää päivittäistä kalorien saantia. Millaiset muutokset syömistottumuksissa sopivat minulle ja mitkä muutokset pystyn pitämään?

Pienikin muutos vaikuttaa paljon. Jos juo kolme lasillista kevytmaitoa päivässä, vuodessa vähentyy 24 000 kilokaloria kun siirtyy rasvattomaan maitoon.

– On täysin mahdollista laihtua kymmenen kiloa tai enemmän tekemällä asteittaisia muutoksia. Asteittaiset muutokset jäävät helpommin pysyviksi, Mustajoki sanoo.

Vähäinen laihtuminen riittää monelle. Kymmenissä laihdutuskokeissa on todettu, että jo muutaman kilon painonpudotus tekee hyvää terveydelle. Kohtuullinen laihduttaminen ehkäisee esimerkiksi diabeteksen syntyä sairastumisvaarassa olevilla ihmisillä. Se on myös tehokas hoitokeino diabetesta sairastavilla.

– Positiivista on se, että vyötärölihavuus reagoi herkästi laihduttamiseen. Rasvakudos häviää laihduttaessa erityisen liukkaasti vatsaontelon sisältä – juuri sieltä, missä se on haitallisinta.

Lihavilla ja tyypin 2 diabeetikoilla kertyy rasvaa usein myös maksasoluihin. Maksarasva vähenee erittäin tehokkaasti jo pienellä painon pudotuksella, Mustajoki kannustaa.

Joustavasti syövä herkkusuu

Laihduttajalle asetetaan usein kieltoja ja rajoituksia, mutta kasviksia, hedelmiä ja marjoja saa syödä runsaasti. Ne vievät tilaa kaloripitoisemmalta ruualta.

– Kylläisyys syntyy siitä määrästä ruokaa, joka mahalaukkuun menee. Mahalaukku ei tiedä, paljonko kaloreita sinne tulevassa ruuassa on, Mustajoki toteaa.

Jos syö 400 grammaa ranskanperunoita, siitä voi kertyä 1 000 kilokaloria. Jos syö samankokoisen muusi-lihapulla-kasvis-aterian, siitä saa noin 500 kilokaloria, mutta tulee yhtä kylläiseksi. Keskeistä on ruuan energiatiheys, eli paljonko kilokaloreita on sadassa grammassa ruokaa.

– Ideana on se, ettei laihduttaja kärsi nälästä, vaan syö itsensä sopivan kylläiseksi ja voi nauttia ruuasta hyvillä mielin, Mustajoki tiivistää.

Hän on ollut mukana tutkimassa onnistuneita laihduttajia, jotka ovat laihduttaneet reilusti ja onnistuneet pitämään painonsa saavutetussa painossa vähintään kaksi vuotta.

– Useimmat onnistujat ovat yrittäneet pudottaa painoaan useamman kerran. He ovat oppineet virheistään ja lopulta onnistuneet. Ei siis kannata lannistua, jos ei heti onnistu, Mustajoki kannustaa.

Myös elämänsä normaalipainossa pysyneitä on tutkittu. Heidän syömisensä on joustavaa: he syövät tilanteesta riippuen terveellisemmin tai epäterveellisemmin, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän.

– Kun syö 80-prosenttisesti terveellisesti, loput 20 prosenttia voi herkutella, Mustajoki toteaa.

Itse hän elää niin kuin opettaa ja tunnustaa avoimesti olevansa herkkusuu.

– Tykkään pullasta ja syön mielelläni karkkeja. Silloin tällöin käyn hampurilaisravintolassa. Suklaata voin syödä kylässä, mutta olen kieltänyt itseltäni sen ostamisen kotiin. Eihän siitä mitään tulisi, jos söisin suklaata päivittäin.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here