Teksti: Helena Hyvärinen
Tupakoinnin lopettaminen vaatii riittävää motivaatiota, jonka syntymiseen tarvitaan tietoa, roppakaupalla tietoista tahtoa ja hippunen hyvää mieltä, sanoo asiantuntijalääkäri Kristiina Patja. Maamme 700 000 entistä tupakoitsijaa ovat todiste siitä, että vaivannäkö kannattaa.
Mikä saa lääkärin käyttämään kokonaisen päivän viikossa vapaaehtoistyöhön, jotta suomalaiset lopettaisivat tupakoinnin?
– Halu vaikuttaa suomalaisten terveyteen, jotta he saavat lisävuosia elämäänsä. Koen tehtäväkseni vaikuttaa erityisesti tuleviin sukupolviin, sillä tupakointi aloitetaan useimmiten lapsena, tupakoinnin asiantuntijalääkäri LT Kristiina Patja kertoo.
Arviolta 700 000 suomalaista tupakoi. Saman verran löytyy niitä, jotka ovat joskus polttaneet, mutta onnistuneet lopettamaan sauhuttelun.
Kristiina Patja oli aloittamassa tupakoinnin lopettamista helpottavaa Stumppi-puhelinneuvontapalvelua (www.stumppi.fi), jonka voimavara- ja ratkaisukeskeinen ajattelutapa on auttanut monia tumppaamaan tupakan.
– Tuki on usein tarpeen, sillä lopettaminen ei ole helppoa. Poisoppiminen mistä tahansa tottumuksesta on kolme kertaa työläämpää kuin uuden tavan oppiminen. Tupakoinnissa on kyse lisäksi monitahoisesta riippuvuudesta. Kun joku on onnistunut lopettamaan, hän ansaitsee kaiken kunnioituksen, Patja sanoo.
Tupakoinnin lopettamisen vaikeudesta kertoo se, että usein tarvitaan 3–4 yritystä ennen kuin sauhuttelu jää lopullisesti pois.
– Retkahduksesta ei kannata lannistua, vaan lopettamista kannattaa yrittää uudelleen, Patja kannustaa.
Mistä apua?
Kristiina Patjan mukaan jokaisen on löydettävä omat syynsä ja motivaationsa lopettaa tupakointi. Jollakin päällimmäinen syy on syövän pelko, jollain toisella halu vanheta kumppanin kanssa ja kolmannella toive saada kaunis, terve ihonväri.
– Oli syy mikä tahansa, lopettamista pitää oikeasti haluta. On oltava valmis näkemään vaivaa, jotta löytää itselleen sopivat keinot lopettaa tupakointi, Patja korostaa.
Tupakoinnin lopettamista tukevia keinoja ovat neuvonta, lääkkeet, erilaiset vieroitusvalmisteet ja henkinen tuki. Parhaita tukijoita Patjan mukaan ovat usein omat läheiset ja toiset samassa tilanteessa olevat ihmiset, joita löytyy muun muassa tupakasta vieroitusryhmistä ja keskustelufoorumeilta.
– Asiantuntevaa apua ja neuvontaa tupakoinnin lopettamiseen saa myös terveyskeskuksesta, työterveyshuollosta, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta ja äitiysneuvolasta, Patja luettelee.
Miksi minä tupakoin?
Jos tupakointi on jatkunut jo vuosia, lopettamiseen on Kristiina Patjan mukaan hyvä valmistautua. Oikeiden apuvälineiden löytämiseksi kannattaa pysähtyä pohtimaan omaa tupakointia:
Miksi tupakoin? Milloin tupakoin? Mitä saan tupakasta ja mistä joudun luopumaan kun lopetan tupakoinnin? Poltanko joskus, vaikka en nauti siitä? Kenen kanssa tupakoin? Mikä tai kuka estää lopettamisen? Mihin minun pitää varautua, kun lopetan? Mitä kivaa saan tilalle?
– Usein ajatellaan, että tupakointi on vaikea lopettaa nikotiiniriippuvuuden takia. Se on vain yksi tekijä, sillä tupakointi aiheuttaa myös psyykkistä riippuvuutta. Tupakka on usein pikaratkaisu arjen harmeihin ja ilonaiheisiin, Patja huomauttaa.
Moni pistää tupakaksi, kun jokin asia ei ota sujuakseen, tai lähtee automaattisesti mukaan nähdessään, että kaverit kokoontuvat tupakkatauolle. Nikotiini vahvistaa psyykkistä riippuvuutta.
Patjan mukaan osalle ihmisistä sopii parhaiten tupakoinnin vähentäminen asteittain. Silloin voi edetä kysymällä itseltään, onko päivässä sellaisia tupakkahetkiä, jotka voisivat jäädä väliin.
”Hienoa, sinä teit sen!”
Kun valmistautuu lopettamaan tupakoinnin, kannattaa päivittää tiedot tupakan haitoista ja miettiä, mitkä terveyteen liittyvät tekijät puoltavat lopettamista omalla kohdalla eniten.
– Lopettamisvaiheessa tarvitaan tiedon lisäksi asennetta. Vieroitusoireita on helpompi kestää, kun pitää mielessä, että niiden ansiosta saa puhtaammat keuhkot jo kolmessa viikossa, Patja kannustaa.
Tärkeää on myös läheisten asenne.
– Onnistunutta laihduttajaa kiitellään usein vuolaasti. Jos sen sijaan lopetat tupakanpolton, sinulle saatetaan tokaista, että ”jo oli aikakin”. Kannustavampi viesti olisi, että ”hienoa, sinä teit sen!”
Nyt tai ei koskaan
Tupakoinnin parikymppisenä aloittanut Heimo Saranen tumppasi tupakan 90-luvulla. Tupakoimattomuutta oli kestänyt kaksi ja puoli vuotta, kun ansaksi muodostui työpaikan sosiaalitilat, jossa työkaverit pössyttelivät ahkerasti. Tupakkaa tarjottiin avokätisesti myös kakkostyypin diabetesta sairastavalle Saraselle, ja mies tarttui syöttiin.
Kaksi vuotta sitten nyt 64-vuotiaan Sarasen diabeteshoitaja yllättyi iloisesti, kun mies poikkesi kertomassa, että hän oli tumpannut tupakat lopullisesti.
– Diabeteshoitaja ja lääkäri olivat puhuneet matkan varrella tupakoinnin haitoista. Ehkä se vaikutti osaltaan siihen, että yhtenä kauniina päivänä päätin, että nyt tai ei koskaan. Lopettaminen osoittautui älyttömän helpoksi. Puolitoista viikkoa piti olla tarkkana, että en ratkea uudelleen polttamaan, mutta sen jälkeen tupakkaa ei tehnyt enää mieli, Saranen kertoo.
Saranen konkretisoi lopettamispäätöksensä luopumalla kaikesta, mikä liittyy tupakkaan.
– Keräsin filtterit, tupakat ja sätkäkoneen ja annoin ne kaverille, jonka olin nähnyt keräävän roskiksesta tupakantumppeja. Ajattelin, että nyt hänen ei tarvitse polttaa toisten jämiä vähään aikaan.
Kun tupakka jäi, Sarasen vointi koheni nopeasti.
– Tupakoinnista johtuva aamupahoinvointi jäi pois, ja minun oli helpompi hengittää. Pikkuhiljaa verenpaine laski, ja kolesterolilääkitystä voitiin vähentää. Painoni sen sijaan lisääntyi 3–4 kiloa, mutta se on kaiken hyvän rinnalla pieni harmi, Saranen summaa.
Muualla kuultua
”Tupakointi aiheuttaa yli 6 000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain. Merkittävä osa kuolee jo työikäisenä. Terveydenhuollolla on tässä merkittävä rooli, koska lääkärin tuki tehostaa lopettamisen onnistumista”. Helsingin yliopiston työterveyden professori Kari Reijula.
”Sosiaalinen ympäristö voi aiheuttaa painetta tupakoinnin lopettamiseen, mutta myös ylläpitää tupakointia. Erityisesti alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä tupakointi tarjoaa mahdollisuuden oman ajan hallintaan ja on merkki itsenäisestä oman tiensä kulkijasta.” Tupakoinnista väitellyt tutkijatohtori Anu Katainen.
Suuri rasitus elimistölle
Tupakoinnin lopettamisen vaikeus aiheutuu nikotiiniriippuvuudesta, joka on tautiluokitusten mukainen sairaus (ICD-10 ja DSM-5). Riippuvuutta voidaan verrata huumeriippuvuuteen. Tupakoitsijalla on nikotiinia kaikkialla elimistössä, ja sen seurauksena syke kiihtyy, verisuonet supistuvat, veren hyytyminen nopeutuu ja huonon kolesterolin osuus veressä kasvaa.
Tupakointi vaikuttaa haitallisesti myös elimistön insuliiniaineenvaihduntaan ja lisää siten tyypin 2 diabeteksen riskiä. Tyypin 2 diabetes puolestaan kasvattaa sepelvaltimotaudin kehittymisen vaaran 2–4 -kertaiseksi.
Ei kiitos sähkösavukkeitakaan!
Sähkösavukkeiden on todettu olevan haitallisia keuhkoille. Toisin kuin luullaan sähkösavukkeet eivät auta tupakasta vieroituksessa vaan saattavat päinvastoin vaikeuttaa sitä. Syy voi olla, että tupakoiva ajattelee vähentävänsä terveyshaittaa ja siirtää lopettamista mielessään.
Sähkösavukkeista on löydetty raskasmetalleja ja tupakankaltaisien yhdisteiden sekä laihdutus- ja potenssilääkkeiden jäämiä.
Lopettaminen kannattaa
- Hiilimonoksidi häviää elimistössä lähes kokonaan vuorokauden sisällä ja nikotiini kahdessa vuorokaudessa.
- Joka neljännen miehen erektiohäiriö paranee.
- Haju- ja makuaisti alkavat parantua muutaman päivän sisällä.
- Yskä ja limannousu lievittyvät 1–2 kuukaudessa.
- Keuhkojen toiminta paranee merkittävästi 2–3 kuukaudessa.
- Hyvän HDL-kolesterolin pitoisuus nousee nopeasti.
- Sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riski puolittuu vuodessa.
