Ylipainoisten diabeetikoiden aineenvaihdunta on muuttunut

1357
Tutkimuksissamme olemme havainneet lihavilla ihmisillä muutoksia muun muassa ruokahaluun ja mielihyvään liittyvien aivoalueiden toiminnassa, Pirjo Nuutila kertoo. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Teksti: Tuula Vainikainen

Merkittävä ylipaino näkyy monin tavoin ihmisen elimistössä. Lihavan diabeetikon lihasten, sydämen, suoliston ja aivojen aineenvaihdunta poikkeaa normaalipainoisten vastaavista. Merkittävä painon pudottaminen, joka tainnuttaisi diabeteksen, ei ole pelkästään tahdon asia.

Tutkimalla ylipainoisia diabeetikoita ennen ja jälkeen lihavuusleikkauksen on saatu tärkeää uutta tietoa heidän aineenvaihdunnastaan. Aineenvaihduntatutkimuksen professori ja endokrinologian ylilääkäri Pirjo Nuutila tutkimusryhmineen tutkii diabeteksen ja liikalihavuuden syntymekanismeja PET-kuvantamisen eli positroni-emissio-tomografian avulla. Tutkimusta tehdään Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Turun yliopistossa.

Lihavuusleikkauksen jälkeen paino laskee, sillä syödyn ruuan määrä vähenee. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, että mahalaukun koko on pienentynyt, vaan myös ruokahalu on vähentynyt.

Mielenkiintoista on se, että useimmiten jo heti leikkauksen jälkeen ja ennen laihtumista tyypin 2 diabeetikon sokeritasapaino korjaantuu niin, että diabeteslääkkeitä ei enää tarvita lainkaan. Taipumus tyypin 2 diabetekseen kuitenkin säilyy.

– Tauti voi puhjeta myöhemmin uudelleen, mikäli leikkauksen jälkeen omaksutut elintavat muuttuvat. Siksi on parempi olla puhumatta täydellisestä paranemisesta, Nuutila sanoo.

Lihavuusleikkauksessa joko ohitetaan mahalaukku ja nopeutetaan ruuan kulkua suoliston läpi tai mahalaukkua kavennetaan ”hihamaiseksi”. Suomessa on gastrokirurgi, dosentti Paulina Salmisen johdolla käynnissä näiden leikkaustapojen eroja selvittävä tutkimus, johon on osallistunut yhteensä 270 potilasta Tyksistä, Vaasan keskussairaalasta ja Peijaksen sairaalasta. Heistä 50:lle tehtiin varsin monipuoliset aineenvaihduntaa selvittävät kuvantamistutkimukset PET-keskuksessa Turussa.

Myös maksa, suolisto ja aivot

Tyypin 2 diabeetikolla insuliinin vaikutus elimistössä on heikentynyt ja toisaalta haiman insuliinin eritys on alentunut. Nämä yhdessä johtavat verensokerin nousuun.

– Kun vertasimme lihavuusleikkaukseen tulevia diabeetikkoja ja ei-diabeetikkoja, molemmilla ryhmillä todettiin lihasten ja rasvakudoksen insuliiniresistenssiä enemmän kuin normaalipainoisilla. Mutta myös monien muidenkin kudosten aineenvaihdunta oli muuttunut.

– Lihavuus on nykyisin tärkeä sydämen vajaatoiminnan aiheuttaja. Tutkimuksessamme ei ollut mukana sydämen vajaatoimintaa sairastavia, mutta diabeetikoiden sydämen sokerinkäyttö oli insuliinin vaikutuksen aikana vähäisempää ja sydämen pumppausteho alhaisempi kuin terveillä, Nuutila kertoo.

Tilanne korjaantui laihtumisen myötä.

Lisäksi lihavilla todettiin maksan rasvoittuminen riippumatta siitä, oliko heillä tyypin 2 diabetes vai ei. Myös suolinukan soluissa todettiin insuliiniresistenssiä. Kun lihavan diabeetikon elimistön toimintaa on ennen ja jälkeen lihavuusleikkauksen verrattu normaalipainoisten elimistön toimintaan, on voitu havaita, että sen häiriöt ovat hyvinkin laaja-alaisia. Positiivista on se, että kuuden kuukauden kuluttua lihavuusleikkauksesta häiriöt ovat korjaantuneet joko osittain tai kokonaan.

– Suolisto on ensimmäinen paikka, joka ottaa vastaan ruuan. Siksi oletimme, että suoliston aineenvaihdunta on poikkeavaa, jos ylen määrin energiaa ja runsasrasvaista ravintoa on ollut pitkään tarjolla. Totesimme, että lihavuusleikkaukseen menijöillä oli juuri tällainen tilanne. Leikkauksen jälkeen suoliston solujen insuliiniherkkyys parani.

– Tohtori Maria Carmen Collado on yhdessä Turun yliopiston professorin Seppo Salmisen kanssa analysoinut ulostenäytteitä. Ulostenäytteiden avulla voitiin todeta, että lihavilla suolistobakteerien kirjo on normaalia vähäisempää ja suolinukkaa suojaavia bakteereita puuttuu. Leikkauksen jälkeen suoliston mikrobistokin korjaantui, Nuutinen kuvailee.

Häiriöitä aivojen mielihyväkeskuksessa

Tutkittaviin kajoamattomien kuvantamismenetelmien, kuten PET- ja magneettikuvauksen avulla on mahdollista selvittää myös sitä, miten diabetes ja lihavuus vaikuttavat aivojen toimintaan. Uutta tietoa on saatu aivojen ruokahalun säätelystä sekä mielihyväjärjestelmän toiminnasta ennen ja jälkeen lihavuusleikkauksen.

Lihavilla ihmisillä todettiin varsin laajoilla – muun muassa ruokahaluun ja mielihyvään liittyvillä – aivoalueilla toiminnan muutoksia.

– Normaalipainoisilla herkullisen ruuan kuvan näyttäminen aktivoi näitä aivojen syviä rakenteita ohimenevästi. Lihavalla aktivoituminen ja palautuminen oli vähäisempää. Lisäksi totesimme, että lihavilla on aivoissaan vähemmän mielihyvän tuntemuksiin liittyviä opioidireseptoreita.

– Koska ruokahalun säätelyyn vaikuttavat alueet sijaitsevat aivojen syvissä kerroksissa eivätkä aivokuorella, voidaan sanoa, että syömisen kontrollointi ei ole vain tietoista toimintaa. Ainakin niillä, jotka ovat vaikeasti lihavia, häiriöitä todettiin syömiseen liitettyjen aivotumakkeiden toiminnassa. Laihtuminen ei siis heillä ole vain tahdon asia.

– Lihavuusleikkauksen jälkeen aivojen toiminta alkoi muistuttaa normaalipainoisten aivojen toimintaa. Samanaikaisesti kyky syömisen kontrollointiin parani, Nuutila kertoo.

Lihavuusleikkauksen tyypillä – eli tehdäänkö leikkaus mahalaukun ohituksella vai ”hiha-leikkauksella” – ei näyttäisi olevan merkitystä siihen korjaantuuko sokeritasapaino normaaliksi.

Tutkimustiedolla kova kysyntä

PET-keskuksen kardiovaskulaari- ja metaboliasairauksien huippuyksikön tutkimusryhmän havainnoilla on kysyntää maailman diabeteskokouksissa. Yksi suurimmista pidettiin syyskuussa Wienissä, jossa EASD:n eli Euroopan diabetestutkijoiden yhdistyksen vuosikokoukseen osallistui 18 000 diabeteslääkäriä ja -tutkijaa. Turkulaisten kokoukseen lähettämistä uusista tutkimushavainnoista peräti kahdeksan oli valittu esitettäväksi luentosaleissa.

Esimerkiksi ruskean rasvan aineenvaihduntaa käsittelevässä sessiossa kolme esitystä kuudesta oli dosentti Kirsi Virtasen ohjaamien nuorten tutkijoiden esityksiä.

Wienissä esiteltiin myös ensimmäistä kertaa metformiinin vaikutuksia suolistoon. Ennestään tiedettiin, että metformiini vähentää maksan yöllistä sokerintuotantoa ja parantaa siten paastoverensokeria. Nuutilan ryhmä osoitti, että suolisto on tärkeä metformiinin vaikutuskohde. Metformiinihoito moninkertaisti sokerin varastoinnin ohutsuoleen tyypin 2 diabeetikoilla.

– Vatsaonteloon ja sisäelimiin varastoituneen rasvan vahingollisuus on tutkimuksissamme edelleen vahvistunut. Se, että ylimääräinen ruoka varastoituu jalkoihin ihonalaiseksi rasvaksi suojaa tyypin 2 diabeteksen puhkeamiselta. Geenit vaikuttavat paljolti siihen, mihin rasva kullakin kertyy. Diabetesriski vaihtelee lisäksi etnisten ryhmien välillä, Nuutila tiivistää.

Wienin EASD-kongressin jälkeen Nuutila matkusti Souliin maailman kuvantamiskongressiin.

– Aasiassa diabetes lisääntyy nopeasti ja riski sen puhkeamiselle kasvaa jo muutaman lisäkilon jälkeen eurooppalaiselle vielä normaalina pidetyllä painoindeksillä. Siksi kiinnostus tutkimusaiheisiimme on lisääntynyt ja teemme yhteistyötä muun muassa Osakan yliopiston tutkijoiden kanssa Japanissa.


 

Lihavuusleikkausten määrä vähentynyt Suomessa

Lihavuusleikkauksia tehdään Suomessa edelleen vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, esimerkiksi Ruotsiin verrattuna lukumäärät ovat puolet pienemmät. Vuonna 2012 tehtiin 1 055 lihavuusleikkausta, viime vuonna 888. Tällä hetkellä leikkauksiin ei ole jonoja.

Leikkausten kriteerit on pidetty melko tiukkoina. BMI:n täytyy olla yli 40 tai yli 35, jos leikattavalla on liitännäissairauksia, esimerkiksi diabetes, nivelrikko tai uniapnea. Leikkaukseen tulijan on ensin täytynyt yrittää laihdutusta ja painonhallintaa asiantuntevan ammattilaisen ohjauksessa.

– Onnistuneen hoitotuloksen vuoksi esimerkiksi ahmijat, alkoholistit tai henkilöt, jotka eivät pysty sitoutumaan ruokavalion noudattamiseen, on voitava tunnistaa. Leikkaukseen valitaan ihmisiä, joiden arvioidaan selviytyvän leikkauksen jälkeisesti tiukasta elämänmuutoksesta ja muuttuvasta ruokailusta.

– Eräs syy siihen että leikkausten määrä laski viime vuonna, voi olla se, että perusterveydenhuollossa ei ole nykyisin tarpeeksi ravitsemusterapeutteja, eikä leikkaukseen haluaville ole tarjolla riittävää ohjausta ja seurantaa ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä, Pirjo Nuutila pohtii.

1 KOMMENTTI

  1. Olen hakeutunut lihavuusleikkausprosessiin kolmisen vuotta soitten. Vieläkään minua ei ole asetettu leikkausjonoon. Pyöritellään vain laihdutusryhmästä ja -kuurista toiseen ja tutkimuksesta tutkimukseen ja lääkäristä toiseen eikä mikään etene. Joka välissä jonotetaan muutama kuukausi. Liekö tarkoituksena motivaation tappaminen vai kohottaminen. Leikkausta e vieläkään ole näköpiirissä.
    Näin se menee: Jonotus tk-lääkärille- odotus tk:n laihdutusryhmään – jonotus tk-lääkärille – jonotus keskussairaalan ravitsemusterapeutille – odotus painonhallintaryhmään – jonotus lääkärille – jonotus kokeisiin ja tutkimuksiin – vastausten odottaminen – jonotus konsultoiville lääkäreille ( mm psykiatri) – jonotus ravitsemuspkl:n lääkäriin – kokeiden odottamineen – lääkärin soiton odottaminen – kesäloman loppumisen odottaminen lääkärin jonottaminen… Enpä tiennyt prosessin monimutkaisuutta ja pituutta lähteissäni tähän! Tunu, että tahallaan yritetään estää pääsy leikkauksen!

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here