Mistä valoa mielen mustuuteen?

1169

Teksti: Katja Holopainen, Kuva: Ella Manninen

– Kaikkia mahdollisia keinoja masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon tulisi käyttää nykyistä useammin, vaativat professori Aila Rissanen ja lääkäri, tutkija Eero Castrén.

 Ajattelemme aivan liian usein, että sairastumiseen ja sairauteen liittyy luonnollisesti väsymystä ja masennusta. Lääkäritkään eivät tartu asiaan, vaikka taustalla saattaa olla suurempia ongelmia, joihin tarvittaisiin tukea, ehkä myös lääkehoitoa.

– Lääkäreillä olisi paljon parannettavaa diabetesta sairastavien masennuksen huomioimisessa, professori Aila Rissanen sanoo.

Tiedämme, että diabeetikoilla on suuri riski sairastua masennukseen ja masentuneilla on suuri riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Silti emme oikeastaan tiedä, mitä masennus on. Emmekä tiedä tarkalleen, mistä se johtuu.

Tunnemme masennuksen oireita. Toisilla masennus näkyy mielialassa, toisilla oireet ovat psykosomaattisia, kuten kipua ja ruokahaluttomuutta. Masennus on kokonaisuus, johon ihmiset reagoivat eri tavoin.

– Masennus on hermoston häiriötila, joka vaikuttaa moneen asiaan. Keskushermosto säätelee esimerkiksi ruokahalua sekä maksan ja haiman toimintaa, lääkäri, tutkija, neurotieteilijä Eero Castrén kuvailee.

Hänen mukaansa masennus johtuu aivoissa sijaitsevien hermoverkkojen toimintahäiriöistä – ei jonkin yksittäisen välittäjäaineen puutoksesta, kuten aikaisemmin on ajateltu. Masennuksesta ei siis parane jonkin aineen vajauksen poistamisella, vaan sillä että hermoverkkojen rakenne muuttuu hoidon vaikutuksesta. Masennuslääkkeet ja runsasvirikkeinen ympäristö lisäävät hermoverkkojen muovautuvuutta ja auttavat näin toipumaan masennuksesta.

Castrénin teorian mukaan hermoverkkojen virheellinen muovautuminen tapahtuu pitkälti lapsuuden kehitysvaiheissa, mutta pitkäaikainen stressi ja sosiaaliset ongelmat voivat aiheuttaa hermoverkkojen vääristymistä myös aikuisiässä.

Diabeetikon masennus jää usein piiloon

Tutkimuksissa on todettu, että masennus jää toteamatta jopa 75 prosentilla diabeetikoista. Masennus voi jäädä diabeteksen taakse piiloon. Masennuksella ja diabeteksella on monia samanlaisia oireita, kuten väsymys, kipu, keskittymisvaikeudet ja unettomuus.

Yhdysvaltojen diabetesliitto ADA suosittelee masennuksen rutiininomaista seulontaa diabetesta sairastavilta.

Masennus vaikuttaa diabeteksen hoitotasapainoon ja huono hoitotasapaino lisää masennuksen riskiä. Aila Rissanen kuvailee jaksamattomuuden, masennuksen ja lisäsairauksien muodostamaa kehää spiraaliksi, jossa kaikki menee aina vain vaikeammaksi. Jos masentunut diabeetikko ei saa apua, seurauksena on diabetes-burnout. Kun diabeetikko on yrittänyt hoitaa itseään hyvin siinä kuitenkaan onnistumatta, hän turhautuu ja masentuu entisestään.

Tutkimusten mukaan diabeetikon masennus uusiutuu tavanomaista herkemmin. Jo puolen vuoden kuluttua lääkehoidon päättymisestä masennustila on uusiutunut 25–50 prosentilla potilaista.

Käytännössä diabeetikon masennuksen hoidon ongelmaksi voi muodostua epäselvä vastuunjako. Rissanen on törmännyt siihen, että psykiatrinen hoitohenkilöstö katsoo diabeetikon masennusoireiden havaitsemisen ja myös hoidon kuuluvan häntä hoitavalle diabeteslääkärille, mutta diabetesvastaanotolla taas ollaan sitä mieltä, että masennuksen hoito kuuluu psykiatriselle puolelle. Tällaisessa tilanteessa kukaan ei kiinnitä diabeetikon masennukseen riittävästi huomiota ja ota siitä vastuuta.

Ihminen rinnalle

Kun masennus havaitaan, ensimmäinen asia mitä tulee tehdä, on tarjota tukea. Aila Rissanen toivoisi, että jokaisesta sairaalasta tai terveyskeskuksesta löytyisi tiimi tai asiantuntija, jonka kanssa diabeetikko voisi keskustella täysin luottamuksellisesti aroistakin asioista.

– Diabetes tuo mukanaan paljon hämmentäviä asioita, kuten muutoksia seksuaalisuuteen ja omaan kehonkuvaan, Rissanen huomauttaa.

Hyvän, terapeuttisen suhteen voi luoda diabetesammattilaisen ohella esimerkiksi psykologin, sosiaalityöntekijän tai vaikka sairaalapastorin kanssa. Sopivaa tukea saattaa löytyä myös hoitopaikan sopeutumisvalmennusryhmistä.

– Vertaisryhmät ovat parhaimmillaan loistava tuki ja niitä saisi olla enemmän, Rissanen toivoo.

Ei yhtä oikeaa hoitoa

Eero Castrén kertoo, että masennuksen hoitoon ovat osaltaan vaikuttaneet erilaiset intressiristiriidat. Lääketeollisuus on tehnyt omaa mainostyötään ahkerasti, ja sen vaikutus on ollut suuri. Nyt lääketeollisuuden kiinnostus on vähentynyt, kun patentit ovat vanhentuneet.

Oma lehmä ojassa on myös psykologeilla, joiden ansiot ovat olleet kiinni psykoterapian tarpeesta ja hinnasta. Yhteiskunnalle olisi liian kallista hoitaa jokainen masennuspotilas yksilöpsykoterapialla.

Masennus lisääntyy ja kroonistuu, jos ongelmalle ei tehdä mitään.

– Tarvitsemme keinoja, joilla voimme puuttua masennukseen mahdollisimman varhain, Castrén korostaa.

Hän on miettinyt paljon, mikä masennukseen auttaisi.

– Masennus on ongelma kaikissa länsimaissa, mutta edullisiin kuntoutusmuotoihin ei ole missään kunnolla panostettu, eikä niitä ole tutkittu, hän pahoittelee.

Castrén vertaa masentuneen kuntoutusta painonhallinta- ja AA-ryhmiin, jotka tutkitusti saavat aikaan pysyviä tuloksia. Hän uskoo sosiaalisen, virikkeellisen toiminnan kuntoutusvaikutuksiin. Esimerkkinä hän mainitsee ryhmäliikunnan.

Osallistuminen on kuitenkin masentuneelle vieläkin vaikeampaa kuin täysin terveelle. Masennus iskee yleensä ihmisen aloitekykyyn. Osa masentuneista ei pysty osallistumaan ryhmätoimintaan, koska sairauteen liittyvä sosiaalisten tilanteiden aiheuttama ahdistus estää osallistumisen tai kumoaa yhdessä tekemisen hyvät vaikutukset.

– Yhtä oikeaa hoitoa ei ole. Tarvitsemme monialaista yhteistyötä, Castrén toteaa.

Mutta ennen kuin sosiaalinen ryhmätoiminta hyväksytään kuntouttavaksi, olisi kumottava monta ennakkoluuloa. Ihan ensimmäisenä olisi päästävä sovintoon siitä, että masennus on aivosairaus, jota voi ja kannattaa hoitaa aktiivisesti, kuten mitä tahansa sairautta.

Castrén uskoo, että jos kolmas sektori tulisi julkisen sektorin rinnalle järjestämään matalan kynnyksen toiminnallista kuntoutusta, palvelut kehittyisivät ja niitä saataisiin nopeammin.

Parhaat tulokset lääkehoidolla ja terapialla

Eero Castrén pitää lääkehoidon merkitystä tärkeänä jo masennuksen alkuvaiheessa. Hänen mukaansa nykyiset masennuslääkkeet ovat turvallisia. Niiden sivuvaikutukset ovat yleensä vähäisiä ja varsin vaarattomia.

Jos varhain aloitettu kuntoutus ei yksin tunnu auttavan, kannattaa lääkehoito yhdistää siihen ajoissa. Riittävän varhain aloitettu lääkehoito voi auttaa tilannetta kotona niin, että masentunut löytää apua ja tukea arjesta sekä läheisistä ihmisistä. Näin masennus ei pääse kroonistumaan.

Castrén kertoo, että tutkimusten mukaan vain puolet masennuspotilaista saa avun pelkän lääkehoidon avulla. Liian suuri osa masentuneista jää kuitenkin pelkän lääkehoidon varaan. Lääkehoitoon olisi tärkeä yhdistää mahdollisimman usein kuntouttavat toimet hoidon alusta alkaen.

– Masennusta potevalla on oltava luottamus lääkkeen parantavaan voimaan. Lääke auttaa paremmin, mitä voimakkaammin hänen oma motivaationsa on lääkkeen käytön puolella, Castrén sanoo.

Tutkimusten mukaan lääkehoito ja terapia kietoutuvat toisiinsa kiinteämmin kuin aikaisemmin on ajateltu. Masennuslääkkeet vaikuttavat paremmin, kun niihin on yhdistetty kuntoutus. Ja toisin päin: lääkehoidon vaikutukset edistävät kuntoutuksen tuloksia.

– Yhdistämällä lääkkeet virikkeelliseen toimintaan, niistä saa enemmän irti, Castrén korostaa.

Sopivaa lääkettä kannattaa etsiä

Aila Rissasenkin mielestä lääkehoitoa tulisi harkita nykyistä useammin. Masennuslääkkeiden valinnassa tulee kuitenkin olla tarkka. Lääkkeillä voi olla haittoja, kuten insuliiniresistenssin ja aineenvaihdunnan huonontuminen, negatiivinen vaikutus veren rasvatasapainoon ja veren hyytymistekijöihin sekä verenpaineen ja painon nousua. Kaikki nämä vaikuttavat diabeteksen hoitotasapainoa huonontavasti.

Onneksi lääkkeissä on kuitenkin valinnan varaa.

– Monesti joudutaan kokeilemaan useampaa lääkettä ennen kuin sopiva löytyy. Lääkkeiden vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Kokeileminen kannattaa aloittaa lääkkeistä, jotka eivät yleensä nosta painoa tai jotka jopa voivat laskea painoa, Rissanen tähdentää.

Hän korostaa, että sopivaa lääkettä kannattaa malttaa etsiä. Vaikka lääkkeen kanssa olisi ongelmia, masennuksen hälveneminen parantaa jo itsessään hoitotasapainoa.


Luettavaa:
Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen, Eero Castrén, Duodecim 2009
• Masennus ja diabetes, Antero Leppävuori, Duodecim 2010


 Aila Rissasen ohjeet omahoitoon
• Ehkäise masennusta ystävien seuralla ja liikunnalla.
• Hae tukea heti, jos omat voimat eivät riitä.
• Älä jää paikallesi tai yksin.


 Tiesitkö tämän?
• Noin joka neljännellä diabeetikolla on masennusta.
• Masennus heikentää omahoitoa.
• Huono sokeritasapaino voi altistaa masennukselle ja heikentää masennuksen hoitotuloksia.
• Masennukseen liittyy usein ylipaino ja lisääntynyt tupakointi.
• Ne lisäävät insuliiniresistenssiä ja sairastavuutta.


Julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2013

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here