Hoidonohjaus

Elintapaohjaus on paljon muutakin kuin ravitsemus- ja liikuntaneuvoja. Hyvinvointiin vaikuttavat esimerkiksi uni, päihteiden käyttö, tupakointi, sosiaaliset suhteet, työ ja harrastukset. Hyvässä elintapaohjauksessa nämä kaikki pyritään ottamaan huomioon. Usein elintapoihinsa muutosta haluava ei kaipaa niinkään lääketieteellisiä faktoja, vaan kannustusta, tsemppiä ja valmentavaa otetta.

Diabeteksen hoito ja omahoidon tuki toteutuvat vaihtelevasti eri hyvinvointialueilla. Eniten diabetesta sairastavia mietityttää hoidossa jaksaminen ja mielen hyvinvoinnin tukeminen, kertoo Diabetesbarometri 2023. Tyypin 1 diabetesta sairastuneiden terveyspalvelut ovat huonontuneet, osalla tyypin 2 diabeetikoista palvelut toimivat hyvin, toisille jopa yhteyden saaminen lääkäriin tai hoitajaan on vaikeaa. Barometrin mukaan diabeetikot hyödyntäisivät digitaalisia palveluita enemmän kuin niitä on tarjolla.

Lasta voi pienestä pitäen kannustaa sopivasti mukaan diabeteksen hoidon suunnittelemiseen. Mitään yleispätevää aikataulua vastuuseen kasvamisessa ei kuitenkaan ole olemassa. Lapsi oppii uusia taitoja luontevimmin, kun hän on siihen henkisesti, fyysisesti ja kognitiivisesti valmis. Diabeteshoitaja Kaja Normet kertoo, miten lasta voi innostaa osallistumaan diabeteksensa hoitoon eri ikäkausina.

Monet kakkostyypin diabeetikot kertoivat Diabetesliiton kyselyssä, että he eivät ole saaneet minkäänlaista ohjeistusta diabeteksensa hoitoon. Kun tyypin 2 diabetes todetaan, se voi olla sairastuneelle suuri järkytys, eikä hän ehkä heti pysty ottamaan uutta tietoa vastaan. Siksi ohjausta pitäisi järjestää tarpeen mukaan, ja terveydentilaa mittaavat tutkimukset täytyy tehdä säännöllisesti. Hyvä hoito parantaa kakkostyypin diabeetikon elämänlaatua ja pienentää terveydenhuollon menoja, kun vakavat lisäsairaudet voidaan ehkäistä.

Erilaisia etä- ja digiratkaisuja tarvitaan diabeteksen hoitoon lisää, sillä terveydenhuollon resurssit eivät tulevaisuudessa muuten riitä. Diabeteslääkärin mielestä paras tapa olisi hybridimalli, johon kuuluisi sekä etähoitoa että mahdollisuus tavata lääkäri tarvittaessa. Psyykkisten ongelmien hoito voi onnistua etänä jopa paremmin kuin kasvotusten.

Tuttu, osaava diabeteshoitaja on monelle diabetesta sairastavalle äärimmäisen tärkeä tuki. Yhä useammin tätä keskeistä apua ei kuitenkaan ole saatavilla. Diabeteshoitajien määrää erityisesti perusterveydenhuollossa on vähennetty monin paikoin. Samaan aikaan tyypin 2 diabetes yleistyy nopeasti, ja ykköstyypin diabeteksen hoito vaatii entistä syvällisempää osaamista.

Nuorten diabeetikkojen siirtyminen hoitoon aikuisten poliklinikalle sujuu pääsääntöisesti hyvin. Tärkeintä on, että vastuu ja itsenäisyys lisääntyvät oikeassa tahdissa. Halu ottaa itse vastuuta diabeteksen hoidosta tulee ajallaan: joillekin jo 16-vuotiaana, toisille taas lähempänä täysi-ikäisyyttä. Samalla vanhemmat alkavat väistyä luontevasti taka-alalle.

Kun lapsi sairastuu diabetekseen, alun shokkivaiheeseen kuuluvat käytännössä aina myös syyllisyydentunteet. Vanhemmat miettivät, mitä he olisivat voineet tehdä toisin. Myöhemmin he voivat tuntea syyllisyyttä myös lapsen heittelevien verensokereiden takia. Syyllistyminen on tuttua myös kakkostyypin diabeetikoille: monet heistä ajattelevat, että sairastuminen on heidän omaa syytään. He saattavat kohdata syyllistäviä asenteita myös hoitopaikassa.

Koronarajoitukset kirittävät terveydenhuoltoa digiloikkaan. Kun lähikontakteja on pitänyt välttää, se on saanut terveydenhuollon tarjoamaan monin paikoin etäpalveluja. Etävastaanottoja on tosin jo ennen korona-aikaakin tarjottu joissakin kunnissa ja pikkukaupungeissa paikkaamaan erikoislääkäripulaa. Osa diabeetikoidenkin seurantakäynneistä saatetaan jatkossa toteuttaa etäyhteyksien avulla.

Kun Diabetes-lehti pyysi Facebook-ryhmissä tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta sairastavia kertomaan kokemuksia hoitosuhteesta, kommentointi laajeni koskemaan hoitoa ylipäätään. Vastaukset olivat osin aika karua luettavaa: moni asia näyttää menevän pieleen.

Lasten ja nuorten HbA1c:n tavoite on nyt alle 53 mmol/mol eli alle seitsemän prosenttia. Jos on juuri päässyt aiempaan tavoitteeseen, joka oli alle 58 mmol/mol, voi tuntua turhauttavalta, että tavoitetta tiukennetaan. Miksi niin on tehty?

Elintapaohjausryhmä on paljon muutakin kuin vain painonpudotusta ja terveysneuvontaa. Se tarjoaa myös uusia ystävyyssuhteita ja tunteen, että on hyväksytty kiloineen ja vajavaisuuksineen. Tämän sai kokea myös porilainen Kristina Kuusisto ryhmänohjaaja Tuula Leinon ohjaamassa painonhallintaryhmässä. Leino ammensi työhönsä vinkkejä VESOTE-koulutuksesta.

Uusimmat lääkkeet ja laitteet tulevat pohjoiseen viiveellä, diabeteshoitajan vastaanotolle tulo voi viedä Inarin sivukylien asukkailta kokonaisen päivän, ja asioiden perille menoa voivat vaikeuttaa kieliongelmat, Ivalon terveyskeskuksen diabeteshoitaja Jaana Vallivaara-Puttonen luettelee työnsä erikoispiirteitä. Ykköstyypin diabetesta sairastava Tuomo Lyöri on kehittänyt omat konstinsa diabeteksen hoitoon, kun on kova pakkanen ja metsästysreissu kestää useita päiviä.

Hyvinkään ja Lohjan apteekeissa on aloitettu Norjan mallin mukainen lääkehoidon aloituspalvelu, jossa asiakas saa tietoa ja motivointia omahoidon toteutukseen. Kokeilulla tuetaan kakkostyypin diabetekseen sairastuneita lääkehoitoon sitoutumisessa. Hiljattain sairastunut hyvinkääläinen 25-vuotias Simo kertoo, että farmaseutilta saatu tieto toi hänelle turvallisemman olon.

Puheviestinnän maisteri (FM) Maija Peltola tekee väitöskirjaa siitä, millaista potilaiden ja ammattilaisten välinen vuorovaikutus potilaiden näkökulmasta on, ja miten se vaikuttaa omahoitoon. Sen aineistona ovat tyypin 2 diabetesta sairastavien kertomukset kohtaamisistaan hoitajien ja lääkärien kanssa.

Lasten ja nuorten hoitotulokset ovat parantuneet merkittävästi FinDiabKids-koulutukseen osallistuneissa klinikoissa. - Jos lääkkeen avulla saataisiin aikaan yhtä iso muutos, se olisi sensaatio, erikoislääkäri Anu-Maaria Hämäläinen Diabetesliitosta huomauttaa. Suuri muutos on tapahtunut myös siinä, miten diabetesta sairastava lapsi tai nuori läheisineen kohdataan poliklinikkakäynnillä. Heille pyritään tarjoamaan yhä henkilökohtaisempaa tukea omahoitoon.

Ruotsista kantautui muutama vuosi sitten iloisia uutisia: diabetesta sairastavien lasten ja nuorten hoitotasapainot olivat kohentuneet merkittävästi lyhyessä ajassa. Tätä eivät selittäneet uudet hoitovälineet tai paremmat resurssit, vaan diabetesta hoitavien ammattilaisten parempi vuorovaikutus ja yhteistyö. Nyt samaa menetelmää on testattu Suomessa.

Hyvinkään sairaala on järjestänyt kuudesluokkalaisille diabeetikkolapsille diabetesleirejä helpottamaan ala-asteelta yläasteelle siirtymistä. Leirejä on ollut suunnittelemassa monia hoidon ammattilaisia lääkäreistä ja diabeteshoitajista psykologeihin ja fysioterapeutteihin. Toiminnasta on saatu niin hyviä kokemuksia, että sitä on tarkoitus jatkaa tulevinakin vuosina.

Hyvän hoitosuhteen luoma hoitovaikutus voidaan todentaa aivokuvantamisella. Se ei siis ole lumetta, kuten lääketieteessä on totuttu kutsumaan muuta kuin kemiallista vaikutusta. Empaattinen lääkäri voi innostaa ruokailutottumusten muutoksiin ja jopa lieventää leikkauspotilaan kivun tuntemuksia.